Sään merkit eläinten käyttäytymisessä

Anne Pöyhönen

256 s.

Kustantaja Yläkuu, 2023

Kirja on Sään merkit -kirjasarjan toinen osa. Katso myös Sään merkit ympäristössä>

Sään merkit eläinten käyttäytymisessä on wanhan kansan sääennustuksista kertovan kirjasarjan toinen osa. (1. osa Sään merkit ympäristössä)

Miksi kissa kynsii puuta? Miksi kissa ja koira syövät ruohoa? Miksi hevonen haukottelee, lehmällä on ruohoa suupielessä ja lampaat hyppivät ja puskevat? Näyttääkö etana sarviaan ja lähteekö leppäkerttu lentoon kun pyydetään? Miten muurahaisista näkee tuleeko lämmin kesä tai kylmä talvi? Millaista säätä tulee kun hyttyset tanssivat matalalla tai korkealla? Entä kun paarmat purevat ja kärpäset lentävät silmiin ja suuhun? Millaista ilmaa tulee kun hämähäkki korjaa ja kiristää verkkoaan? Entä kun mehiläiset tulevat sisälle taloon? Miksi ampiaiset rakentavat pesiä maahan joinakin vuosina, ja toisina tekevät paljon pesiä talojen rakenteisiin ja ullakoille?

Sään muutos näkyy karjan ja kotieläinten käyttäytymisessä yhtä hyvin kuin eri metsäneläinten käytöksessäkin. Jopa kaloista ennustetaan säätä! Kirjassa valtava määrä eri eläimiä, ja neuvoja voi seurata luonnossa lapsenlapsien kanssa yhdessä tutkien ja tarkkaillen! Näin tieto siirtyy eteenpäin sukupolvelta toiselle! Osaavatko nykylapset houkutella leppäkertun ja etanan paljastamaan, tuleeko huomenna aurinkoista vai sadetta?

Kirjan neuvot on koottu Kansanperinnearkistosta, vanhoista haastatteluista, ja kertojina ovat aiempien sukupolvien suomalaiset. He tunsivat luonnonmerkit ja tiesivät sään muutokset. Tämän mahtavan tietopääoman soisi siirtyvän kokeneelta konkarisukupolvelta nuoremmille etenkin juuri yhteisten kesälomien aikana. Kirja muistuttaa omien vanhempien kertomasta sään ennustuksista ja lasten kanssa voi sitten yhdessä seurata mitä eri eläimet tekevät ja arvuutella, tuleeko sadetta, vai paistaako huomenna aurinko.

Kissojen ja koirien käyttäytyminen on erityisen monella neuvolla, samoin tutuimmat ja tärkeimmät kotieläimet, hevonen, lehmät, lampaat, vuohet, siat, kanat ja kukko. Metsäneläimet myös, kuten jänis, hiiri, etana, kettu, käärme, kastemato, susi, myyrä, sammakko, sisilisko. Hyönteiset ovat hyviä ilmojen ennustajia, niistä on paljon esimerkkejä: hämähäkki, kärpäset, ampiaiset, mehiläiset, paarmat, hepokatti ja heinäsirkka, hyttyset, mäkärät, surviaiset, punkit, luteet, leppäkerttu, perhoset, muurahaiset, sittisontiainen ja turilaan toukat. Kalojen sääennustuksia niiden uimisesta, värityksestä, syömisestä, kalojen perkauksesta, ja etenkin ahven, hauki, lahna, lohi, ja muikku.

Miten tiede selittää näitä ilmiöitä? Uusimpia tutkimuksia vanhan kansan havaintojen tueksi. Miten ilmakehän sähkökenttä muuttuu ja rasittaa ihmistäkin ja miten voi parantaa oloaan säänmuutoksen edellä olemalla paljain jaloin. Mikä nostaa sateen tuoksun ilmaan? Pehmeän ilman ja kovan ilman erot, pehmeän ja kovan veden ja sateen erot. Aamukasteen käyttö entisaikana ja miksi kissat ja koirat sitä ruohoa syövät.

Tämän kirjan luettuasi et enää voi olla näkemättä, mitä eläimet kertovat ilmojen muuttumisesta!

Ultran kirja-arvio:

Kun yhdistetään menneiden sukupolvien luontoa tarkkailemalla saatu tietämys ja tämän päivän tutkijoiden sen pohjalta tekemät päätelmät ja selitykset, saadaan antoisa kokonaisuus, jonka näköala ulottuu pitkälle sekä ajallisesti että maantieteellisesti. Kansanperinnettä laajalti tutkinut Anne Pöyhönen on koonnut tämän kirjan perusaineiston Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston runsaista valikoimista. Teos on vanhan kansan sääennustuksista kertovan kirjasarjan toinen osa, joka jatkaa ykkösosan, Sään merkit ympäristössä, tematiikkaa.

Kirjan pääosan muodostavat otsikoiden alle kootut kansansanonnat alkaen Hevosen haukottelusta aina kalojen käyttäytymiseen, ja siinä välissä kissat, koirat ja muut kotieläimet, metsäneläimet ja hyönteiset. Kaikkea ihmiset ovat luonnon keskellä eläessään huomioineet ja siitä johtopäätöksiä vetäneet.

Täytyy tässä toki muutamia mainioita mainita: Kun valakka (kuohittu) hevonen haukottelee, niin tulee pohjatuuli. Kun tammahevonen haukottelee, niin tulee etelätuuli. – Kun kissa syö ruohoa, se ennustaa huonoa ilmaa. – Kun koira pyörittellöö itsiää maas, tulloo pahat ilmat. – Koiran peppuroiminen lumessa tietää sadetta ja tuiskua. – Jos kanat on myöhään työssä ja siat myöhään metsässä, on se sadetta. – Jos kasiainen (kastemato) tulee poutasäällä tielle, ennustaa se sadetta. – Jos hyttyset survoo holjaan syksyllä, niin sitte piisaa kauvan lämmintä syksyä. – Kusijaisista tiätää, koska talvi tulee. Jos ne mennee aikaisin syvälle pessään, ni tullee pian talvi. – Jos ahvenen selkäruoto alussa vuotta on pilkullinen, ja missä paikassa on niitä pilkkuja, voidaan määrätä sateisuus eri kuukausina.

Näyttää siltä, että eniten on ennusmerkeistä tähyilty sadetta ja huonoja ilmoja, ja eniten ne tietysti arjen touhuihin ovat vaikuttaneetkin. Monista enteistä ei tosin pysty aivan varmasti sanomaan onko se syy vaiko seuraus, esimerkiksi: Kun koira haisee ”ulolta” (tunkkaiselta, pahalta), tulee talvella suojailma.

Ennusmerkkien kohdalla kirjassa on mainittu keräyspaikkakunta ja vuosiluku, eikä murteita ole kavahdettu. Aika usein nuo vanhankansan ennustukset toistuvat samantapaisina eri puolilla Suomea, mikä tavallaan vahvistaa ennusmerkin paikkansapitävyyttä.

Erittäin antoisaa on lukea kirjan tekijän pohdintoja vanhojen sanojen merkityksistä samoin kuin yhteenvetoja ja päätelmiä noista vanhankansan ennustuksista. Valaisevaa tietoutta on myös monenlaisista tutkimuksista. Mainitsen esimerkiksi luvut Ilmasähkökentän merkitys, jossa itselleni oli paljon uutta asiaa, samoin Aamukasteen merkitys, jossa monenlaiset mikrobit ja bakteerit tulevat esille, ja siihen liittyy myös Sateen tuoksu. Myös Avaruussää ja Uutta tietoa vedestä ovat mielenkiintoista luettavaa.

Tässäpä siis mukava kirja itse kunkin kirjahyllyyn. Sen voi poimia esille kun haluaa varmistua vaikka jostain omasta havainnostaan, ja mukava tätä on lueskella omaksi ilokseen tai vaikka ääneen toistenkin iloksi.

Heikki Juutilainen