Näky

Meillä parhaiten runoilijana tunnettu irlantilainen William Butler Yeats (1865–1939) ammensi pienestä pitäen sisältöä sieluunsa kotimaansa rikkaasta kansantaruperinteestä, joka vilisee keijuja, henkiolentoja, sankareita ja tuonpuoleisen tummia sävyjä. Myöhemmällä iällä tämä monipuolinen kulttuurivaikuttaja tutustui myös teosofiaan, antiikin filosofiaan, itämaisiin uskontoihin, okkultismiin ja mm. Swedenborgin ja Blavatskyn ajatuksiin.

Harva ihminen, edes hengentutkija, kulkee niin syvälle sieluunsa ja erittelee niin pikkutarkasti näkymiään siellä kuin Yeats (vaikka jokaisen pitäisi), mutta herkän runoilijan mieli pystyy sen tekemään. Yeats ajattelee, että ellei luova mieli toimi yhdessä hengen kanssa, tutkimus tuottaa kylmiä faktoja, numeroita ja tiedettä, mutta henkeen yhdistynyt luova mieli synnyttää totuutta ja filosofiaa. Kirjan erinomaisen suomennoksen tehnyt Jyrki Vainonen tiivistää esipuheessaan Näyn olevan Yeatsin ”okkulttisen reitin tai mielen kartan päätepiste, täydentymä tai ilmentymä”.

Viisikymppisenä avioituneen Yeatsin nuorikko Georgie osoittautui selvänäkijäksi, jonka automaattikirjoitus ja unissa puhuminen avasivat väylän tuonpuoleisen viestintuojille, ja William kirjoitti kaiken visusti muistiin. Aluksi viestit oli tarkoitettu metaforiksi runoja varten, mutta niitä kertyi vuosien mittaan huima määrä ja niiden aihepiirit laajenivat käsittämään ihmissielun ulottuvuudet ja kehityskulun mitä merkillisimmille alueille.

Näyn ensimmäinen versio valmistui 1925 ja toinen, nyt suomennettu laajempi laitos 1937. Yeats punoi henkiopastajien viestejä omiin näkemyksiinsä ja oivalluksiinsa runoilijamielensä kautta, ja tuloksena on unenomainen, paikoin vaikeaselkoista symboliikkaa sisältävä kokonaisuus, jossa on viittauksia klassisiin taiteisiin ja filosofioihin. Ja yllättäen tänä päivänä Näky edustaa myös eräällä tapaa täysin modernia essee-tyyppistä tutkielmaa. Se ei ole yhtenäinen teksti vaan koostuu useista eri aihepiirejä pohtivista luvuista, kirjoista. Kantavana ajatuksena on ihmisen sielunominaisuuksien ja persoonallisuuden kehittyminen kohti täydellistymistä. Ei sinällään mikään harvinainen aihe, mutta tässä tapauksessa muun muassa omalaatuinen geometrinen symbolismi, sielun personoitumien eri vaiheiden limittymät ja lomittumat sekä jokseenkin kimuranttien opastajien viestit ovat tuottaneet aikamoisen oppirakennelman, jossa riittää pureskeltavaa.

Kaiken kaikkiaan teos on ainutlaatuinen, kirjallisuuden Nobelilla palkitun Yeatsin runoilija- ja henkilökuvaa täydentävä kokonaisuus, jonka voi ensin antaa virrata tajunnan läpi mystisenä runoelmana ja sitten kiinnostuksen herätessä johonkin aihealueeseen, paneutua ihmettelemään sitä yksityiskohtaisemmin.

Heikki Juutilainen