Eläinten salattu elämä

– Luonnon asukkaiden ja lemmikkien sielunelämästä
Peter Wohlleben

270 s.
Kustantaja Gummerus, 2017

*LOPUSSA*

KUSTANTAJAN ESITTELY:

Hoivaavia oravia, uskollisia ja rakastavia variksia, myötätuntoisia metsähiiriä ja surevia naarashirviä. Eikö näillä sanoilla puhuta yleensä ihmisten tunteista? Voiko eläimiä luonnehtia näin?

Intohimoinen metsänhoitaja ja menestyskirjailija Peter Wohlleben kertoo Eläinten salatussa elämässä mitä ihmeellisimpiä yksityiskohtia ja tosiasioita eläinten sielunelämästä ja tunteista.

Samaan tapaan kuin teoksessaan Puiden salattu elämä Wohlleben johdattelee kiinnostavien tarinoiden kautta katsomaan ympärillämme eläviä olentoja toisin, aina perustaen näkemyksensä viimeisimpiin tieteellisiin tutkimuksiin ja löytöihin. Niin lähellä kuin eläimet meitä ovatkin, emme tule ajatelleeksi kuinka samanlaisia eläimet lopulta ovat kuin me.

Ultran kirja-arvio:

Eipä ole kauaakaan siitä kun suomeksi ilmestyi Wohllebenin hämmentävä mutta luontoihmistä innostava kirja puiden salatusta elämästä. Siinähän oli aivan ihmeellisiä tarinoita siitä, kuinka kasviystävillämmekin on syvällisempää tajuntaa ja toimintaa kuin mitä meille on opetettu. Nyt käsillä on seuraava, eläinten sisäiseen maailmaan sukeltava teos, joka jatkaa silmiemme avaamista – ja sydämen.

Kyllähän moni tietää oman lemmikkinsä olevan kuin puhetta vailla ja osoittavan tunteita, älyä, viekkautta, surua ja mitä vain inhimillisiksi miellettyjä ominaisuuksia. Mutta että kärpäset, mehiläiset, hiiret tai muutkin villit eläimet tuntisivat ja osoittaisivat rakkautta tai epäitsekkyyttä… uskoisiko tuota? Ja millaista tiedonvälitystä eläimillä on, eiväthän ne puhu ymmärrettäviä sanoja tai lauseita… vai?

Suosittu saksalainen metsänhoitaja ja tietokirjailija Peter Wohlleben perustaa kiinnostavat tarinansa viimeisimpiin tieteellisiin tutkimuksiin, mutta siinä missä urautuneet tutkijat tulkitsevat tuloksia jokseenkin yksisilmäisestä näkökulmasta – yleensä markkinatalouden tai materialismin – Wohlleben ymmärtää ja uskaltaa tehdä ennakkoluulottomia, vanhan paradigman ajatuskulkuihin sitoutumattomia päätelmiä, ja hämmästyttää meitä.

On jo vanha sanonta, että ”ei ole olemassa alaa, jolla eläin ei olisi ihmistä parempi”. Yleistäminen ei aina ole paikallaan, mutta tuon muistaminen asettaa ”luomakunnan kruunun” kuitenkin hiukan alemmas itse pystyttämältään jalustalta.

Eläinten salattu elämä paneutuu myös eläinten sieluun ja henkisiin prosesseihin. Vaikka kirjoittaja useissa kohdin tekee vertailuja ihmisten ominaisuuksiin, hän ei kuitenkaan inhimillistä eläimiä (kuten monet teeveen luontodokumentit) vaan auttaa ymmärtämään niitä paremmin. Kirja antaa mielenkiintoista tietoa ystävistämme mutta on samalla myös leppoisaa luettavaa.
Heikki Juutilainen