| Jos historiamme lahjakkaimpia neroja, kuten Einstein, Beethoven, Bell, Ford, Churchill, da Vinci, Disney ja monia muita olisi testattu, olisivat he kaikki saaneet ADHD-diagnoosin ja amfetamiinia. Missä ovat uudet nerot ja kansojen johtajat tänään? Ovatko lahjakkaimmat ja luovimmat lapsemme huumattu?
Edellä oleva teksti on mitä tarpeellisin ja ajankohtaisin kysymys. Maailma on paljon rumempi miltä se näyttää, ja lääketieteen ylivoimaisesti rumin, likaisin ja pimein alue on mielenterveyden hoito.
– Psykiatria tekee normaaliudesta sairauden. Siinä on huijaus huipussaan, toteaa kokkolalainen tietokirjailija Sven-Olof Jakobsson. Hänen viides, ”ja viimeinen” kirjansa, Mielen Vaarat – Salainen Asiakirja Nro 5 paljastaa lääketeollisuuden likaisimman pesän.
– Mielenterveyden hoito on täysin medikalisoitua. Terveet ihmiset ovat lääketeollisuudelle myrkkyä, jota he pyrkivät poistamaan levittämällä ihmisille heidän terveytensä tuhoavia myrkkyjä. Teollisuus on itse todennut, ettei sen tarkoituksena suinkaan ole parantaa sairauksia, vaan ainoastaan lievittää niiden oireita. Tämä koskee myös mielentilan ongelmia, Jakobsson toteaa.
Sven aikoi lopettaa kirjoittamisen neljänteen Salaiseen Asiakirjaansa, mutta hän ei voinut: ”Yksi osa-alue, pahin kaikista, oli vielä perkaamatta. Se jäi vaivaamaan. Oli tehtävä vielä yksi kirja, Mielen Vaarat”.
”Lääketeollisuuden paratiisi”
Mielen Vaarat on, kuin sattumalta, loistava jatke tanskalaisen Peter C. Getzchenin kirjalle Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus. Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon.
Koska psyykenhoito on yksi, ehkä moraalittomin ja rahastetuin osa-alue, niin syystäkin Sven-Olof Jakobsson siteeraa Mielen Vaarat -kirjansa lopussa Getzchen lausuntoa:
”Biologinen psykiatria ja mielialalääkkeet ovat lääketeollisuuden paratiisi, sillä mielenterveyden häiriöiden määritelmät ovat häilyviä ja niitä on helppo manipuloida. Tutkimusvilppi ja markkinoiden valheet, lääkärien korruptio ja valvontaviranomaisten heikkous on tuskin missään räikeämpää kuin niin kutsuttujen ”onnellisuuspillereiden” kohdalla”.
Aihe on kuuma ja ”toisinajattelijoille” ja rehellisille vaarallinen. Tanskalaisprofessori Getzchen kirjoitti kirjansa heti eläkkeelle jäätyään ja Sven-Olof Jakobsson on myös eläkeläinen. He ovat saaneet – toistaiseksi – ”rauhan”, mutta miten kävikään Mehiläisen psykologi Aku Kopakkalalle? Hän uskalsi Ylen MOT-ohjelmassa (26.5.2014) vihjata masennuslääkkeiden laajemmista haittavaikutuksista ja kyseenalaisti myös masennuksen aivosairautena! ”Joku tässä ei täsmää. Vaikka lääkkeitä syödään enemmän, eivät ihmiset parane” totesi Kopakkala ja sai potkut toimestaan viikko ohjelman esittämisen jälkeen!
Kemian voittokulkua
Mielen Vaarat on vaihtoehdoista kertova, mutta myös raju vastalause kemiaan perustuvalle haitalliselle hoidolle, joka ei pohjaa minkäänlaisille tieteellisille tosiasioille, vaan yksinomaan teorioille ja otaksumille. Taidolla koottu ja tiivistetty, kylmiä väreitä ja suuttumusta lukijassa herättävä kirja päättyy hienosti pehmeään kotimaisen vaihtoehdon esittelyyn. Torniolaista Keroputaan mallia ihmetellään maailmanlaajuisesti.
Psyko Pharman”, eli biologisen psykiatrian ja lääketeollisuuden muodostaman liittouman toimintamenetelmistä USA:ssa.
– Se johtuu siitä, että siellä on kirjattua asiantuntijatietoa, jota alan tutkijat jatkuvasti julkaisevat. Suomen osuus on valitettavasti jäänyt puutteelliseksi, koska vastaavaa tietoa ole saatavilla, mutta se ei tarkoita sitä, ettei meillä olisi samat ongelmat. Vanha totuus paljastaa, että se mikä tapahtuu USA:ssa tänään, pienellä viiveellä rantautuu myös Pohjolaan. Sen vuoksi on meidän syytä olla varuillamme, Jakobsson sanoo.
Tänään jo 400 000 suomalaista syö erilaisia masennuslääkkeitä. Määrä on 7-kertaistunut 20 vuodessa. Annokset ovat entistä suurempia ja lääkkeitä syödään yhä pidempään. Jo yli sadalletuhannelle suomalaiselle lapselle on annettu jokin neurologinen diagnoosi. Vielä useammalle on diagnosoitu psyykkinen häiriö.
Psyko Pharma on onnistunut psyykenlääkkeiden käytön lisäämiseen tähtäävissä toimissaan hyvin ja maailmanlaajuisesti, jo yli 200 miljoonaa ihmistä syö päivittäin näitä aineita. Markkinat ovat valtavat ja kasvavat. Psykiatrit ovat ilmoittaneet, että puolet maapallon ihmisistä on masentuneita. Uusia lääkkeitä tulee kuin liukuhihnalta ja esimerkiksi lapsille käytettävistä metyylifenidaattihuumeiden hinnasta korvaa Suomessa Kela osan! Orwellilainen suunnitelma on toteutumassa.
– Tämän päivän psykiatrinen huumekulttuuri ei ole syntynyt tarpeesta eikä itsestään – se on luotu, toteaa Jakobsson.
Kaikista hulluja?
Jos haluat shoppailla, jos ihosi kutisee, olet uhmakas tai syöt liikaa, sinut voidaan diagnosoida psyykkisesti sairaaksi. Jopa äidin kohdussa olevalle sikiölle voidaan tehdä ADHD-diagnoosi! Vaikka ADHD diagnoosi ei perustu tieteeseen, eikä amfetamiinista ole apua, vaan se on lasten huumaamista ja lääkinnällistä pahoinpitelyä, niin tämä lasten kehityksen ja aivojen tuhoaminen jatkuu.
Mielen Vaarat paljastaa psykiatrian pimeän ja lähes käsittämättömän sairaan historian. Ilman kestäviä tieteellisiä todisteita psykiatria on rakentanut imperialistisen ihmemaansa diagnostisen pilvilinnan varaan.
Heidän ”diagnoosiraamattunsa” DSM on todellakin pilvilinna: jokainen siinä oleva diagnoosi on vuodesta 1952 lähtien aikaansaatu kädennostolla, mikä voisi olla psykiatrinen sairaus tai häiriö. Diagnoosikäsikirjan DSM-I ensimmäisessä julkaisussa oli 114 diagnoosia. Vuonna 1994 ilmestyneessä neljännessä niitä oli jo 374 ja 2013 ilmestynyt viides DSM-V sisältää reilusti yli 400 tekaistua diagnoosia, jotka eivät perustu minkäänlaiseen tieteelliseen tutkimukseen. DSM-teosta kutsutaan ”psykiatrin raamatuksi”. Se pyörittää psykiatrista teollisuutta ja jonka liikevaihto on 330 miljardia vuodessa. Kirjasta tehdyllä filmillä on osuva nimi; Murhaava voitto (löytyy netistä se.cchr.org).
Kaiken alku on vakuutusyhtiöt. Kun DSM-käsikirjasta löytyy ”virallinen” syy ja nimike, niin rahantulolle ja lääketeollisuuden miljardivoitoille ei ole estettä.
– Kaikista ihmisistä pyritään tekemään hulluja. Ja voidaan tehdä, jos systeemi saa näin jatkua. Sinulle voidaan tehdä liuta viattomilta näyttäviä kysymyksiä ja jos vastaat yhteenkin väärin, niin saat diagnoosin.
Kaamosmasennukseen Seroxatia
Jokainen tunne jota ihminen ilmentää – suru, ikävä, ahdistus, turhautuneisuus, haluttomuus, hilpeys ja jopa moraali – luokitellaan mielen häiriöksi. Esimerkiksi USA:n median näyttävästi raportoima SAD (Sosial Anxiety Disorder) – vaiva, josta meillä myöhemmin tuli ”kaamosmasennus”. Jos on ujo ja pidättyväinen, eikä halua puhua vieraiden kanssa, on se selvä merkki kaamosmasennuksesta. Äkkiä oli (varsinkin Suomessa) vähintään 50 % kansasta psyykkisesti häiriintynyt ja tarvitsi lääkettä, eli Seroxatia ja äkkiä kaikki uskoivat, että kaamosmasennus todellakin oli olemassa. DSM ei ole ainoastaan huijaus, se on lähinnä vitsi, kirjoittaja toteaa.
Mielen Vaarat -kirjan sisältö on laaja ja kattava. Se paljastaa rahan voiman, ihmisen pienuuden ja moraalin heikkouden. Kirja on ehkä Sven-Olof Jakobssonin kirjoista kaikkein inhottavin, koko ihmiskunnan ”syöpäkirja”. Vain Svenin kaltainen, neljä Salaista Asiakirjaa kirjoittanut, kykenee näkemään asiat oikeissa raameissa ja jopa yhdistelemään niitä. Psykiatrian hoitokeinojen, pahimpien yhteiskuntaongelmien, tutkimusten, paljastusten, sähköshokkien, amfetamiinien, koulusurmien, huumeiden, YK ja WHO:n roolien, ympäristömyrkkyjen ym. tykityksen asiatulvasta erottuu eräs merkittävä asia:
Yhteiskuntaan maailmanlaajuisesti soluttautunut psykiatria ei ole sattumaa, vaan ison suunnitelman tärkein väline jo 1930-luvulta: luoda maailmanhallitus jonka huipulla olisi psykiatria. Vuonna 1940 nosti kansainvälinen psykiatria esille agendansa, joka tulisi ”ohjaamaan ja valvomaan poliittisia aktiviteetteja”. Se tulisi soluttautumaan yhteiskunnan kaikille osa-alueille, juridiikkaan, kouluun, kirkkoon ja lääketieteeseen. Kirja kertoo lobbauksista ja juonista, jossa pahuuden tavoite on tappaa moraali.
Keroputaan malli
Kaikesta huolimatta on valoa näkyvissä, meillä ja muualla. ”Rahasta viis, elämät on ne jotka lasketaan”, sanovat jo monet psykiatrit ja neurologit, jotka vastustavat tätä maailmanlaajuiseksi leviävää systeemiä. Internetin kautta levinneellä vetoomuksilla DSM-kirjan viidettä versiota vastaan on jo noin 15 000 allekirjoitusta ja USA:ssa on ”Tie takaisin” –liike hyvässä nosteessa. Biopsykologia on tulossa.
Terveyden Vaarat -kirja päättyy lohdullisemmin ja toivoa antavasti: Viimeinen osa, Avoin dialogi – verraton vaihtoehto, on hieno 13 sivun kertomus suomalaisesta Keroputaan mallista.
Torniossa sijaitsevassa Keroputaan sairaalassa on valveutunut ryhmä muuttanut perinteisen psykiatrian ja tekee hienoa tulosta. Jo 20 vuoden ajan ”maailman parasta terapiaa” harjoittanut ja kehittänyt laitos pystyy esittämään vahvaa faktaa hoitomuodon ylivoimaisuudesta. Tämän menetelmän sivuvaikutuksiin kuuluu, että potilaat selviävät yleensä psykoosin jälkeen vähillä lääkkeillä, tai kokonaan ilman! Yksinkertaisen ja valtavat säästöt tuovan menetelmän numeraaliset tulokset ja vertailut perinteiseen hoitoon ällistyttävät.
Ihmeellistä on, että Keroputaan menetelmä on Suomessa lähes tuntematon. Se on yhtä ”orpo” ja ilman matkijoita, kuin ovat omalla alallaan alkoholistien Minnesotahoito Lapualla ja Pekkaniska Oy:n loistavat kuntoiluporkkanat Vantaalla.
Onneksi muu maailma ihmettelee ja ihailee Keroputaan mallia. Alan vierailijoita eri Euroopan maista on riittänyt. Amerikkalainen psykoterapeutti Daniel Mackler on myös tehnyt elokuvan Tornion ihmeestä nimellä Open Dialogue – An Alternative (Avoin dialogi – Vaihtoehto).
– On valitettavaa, ja sellainen maailma on, että esimerkiksi 85 % amerikkalaisista uskoo virheellisiin teorioihin. Olen myös keskustellut psyykenlääkkeitä käyttävien suomalaisten kanssa. Heidän mielestään minä olen väärässä, toteaa Jakobsson kiihkottomasti.
Sellainen on edelläkävijän osa, mutta pioneeri Sven-Olof Jakobsson on vahva ja vain vahvistuu. Hänen toiveensa on, ”että Mielen Vaarat voisi vähän auttaa ja innostaa muitakin”.
Ei epäilystäkään. Kannattaa lukea – useampaankin kertaan.
|
Tässä se on – Mielen Vaarat, viides ja viimeinen – ja rankin. En olisi saanut rauhaa, ellen olisi penkaissut tätä lääketeollisuuden likaisinta aluetta, sanoo Sven-Olof Jakobsson. Hän pitää itseään ”tutkivana kirjailijana ja tiedonvälittäjänä”.
Diagnoosien määrän huima kasvukäyrä. Lääketeollisuuden suurpanostus, DSM diagnoosikirja, tuo sille jo 10 miljardin dollarin voittopotin vuosittain – mutta kuinka kauan?
| ”Lue se hyvin tarkasti” ”Simo, lue se moneen kertaan, lue se hyvin tarkasti”, sanoi Sven-Olof Jakobsson viime maaliskuussa allekirjoittaneelle. Sven oli hyvin vakava. Tyyli ja tapa, jolla hän minua kehotti lukemaan Mielen Vaarat, oli jotain poikkeavaa. Vasta parin viikon jälkeen ja ”muutaman kerran” luettuani aloin tajuta Svenin toivomuksen.
Mielen Vaarat on käsittämättömän likainen, röyhkeä ja moraaliton tarina. Se on irvikuva ns. terveydenhoidosta ja sen etiikasta. Se on pirullisen loistava kuva rahan ja vallan vääristymistä ja suureksi häpeäksi yhteiskunnan päättäjille. Erityisesti, kun tajuaa miten valtavien massojen joukkoon se pääsee sairaat lonkeronsa ulottamaan.
Vasta ”muutaman kerran” luettuaan selviää myös, miksi Svenin oli ”pakko” vielä kirjoittaa Mielen Vaarat, viides kirjansa. Neljä edellistä oli tehnyt hänestä sellaisen pimeiden suunnitelmien ja likaisten käytäntöjen tuntijan, että tätä viidettä, pahinta, ei voinut jättää kirjoittamatta. ”Yksi pahin lääketieteen likapesä on vielä paljastamatta”, hän sanoi pari vuotta sitten. Hyvin kehittynyt vainu ja moraalisen miehen mieli sanoi, että riittävän mielenrauhan voi saada vasta viidennen kirjan jälkeen.
”Asiat, joille et mitään voi – unohda ne”, on yksi parhaita terveysohjeita. Tietenkin Sven on tämän aina tajunnut, mutta hänen kirjojensa tarkoitus onkin ollut vain tutkia ja tiedottaa, tietokirjailijan vaativa rooli. Iso ja tärkeä työ on tehty; Sven on avannut ovet. Aika ja jotkut muut hoitavat, jos hoitavat, nuo avatut mätäpaiseet.
Sven-Olof Jakobssonin jokaisen viiden kirjan aiheet pitävät sisällään ja paljastavat niin uskomattoman huikeita suunnitelmia ja käytäntöjä, että iso osa ”nukkuvasta” kansasta ei niitä halua uskoa, eikä lukeakaan. Siitä viis. Tärkeintä on, että totuudet vedetään esiin. Saamme nähdä, että todellisuus on vielä taruakin likaisempaa.
Faktoja Svenin kirjoissa on riittävästi ja sisällön uskottavuuden yksi tae on se suuri h i l j a i s u u s, mikä niitä on seurannut. Se on, tässä tapauksessa, paras todiste laadusta. Näin on käynyt yleensä Svenin mielipidekirjoitustenkin kohdalla. Lienee vaikea löytää henkilöitä, joilla olisi vastaavat tietoverkostot ja kanttia lähteä hänen tekstiään repostelemaan.
On sanonta, että ”lääketieteen historia on erehdysten historia”, mutta nyt saamme todeta, että se on paljon muuta kuin erehdyksiä, se on rikollisuutta. Ehkä joskus tulevaisuudessa tajuamme, miten arvokkaan työn Sven-Olof Jakobsson on kyseisen ”historian” paljastajana yhteiskunnalle tehnyt.
Lohduttavaa on se, että paha saa aina palkkansa. Usein vain tuntuu vaikealta ymmärtää Karman lain viiveitä.
Simo Nikula
|
|
|
Salaiset Asiakirjat oli huikea elämäntyö
TEKSTI JA KUVAT SIMO NIKULA
(Ultra 5-6/2015)
Sven-Olof Jakobssonille jäi kirjoittamisen nälkä.
– Halu kirjoittaa pysyy minussa, ei se ikinä poistu, hän toteaa.
Sanoin Aila-vaimolleni, että viides kirja oli sitä sorttia viimeiseni. Hän ymmärtää ja tietää mitä minä haluan tehdä, Sven-Olof Jakobsson kertoo.
Joku on kirjoittanut kymmeniä kirjoja, Sven ”vain” viisi, mutta lukumäärä ei olekaan tärkein, vaan sisältö, sanoma, eli tiedon arvo ja merkitys. Näillä mittareilla Svenin viisi Salaista Asiakirjaa on huikea elämäntyö! Ne ovat mittaamattoman arvokas palvelus kansanterveydelle, sekä sananvapaudelle ja moraalille.
Ja miten mallikkaalla asenteella Sven lähtikään alun alkaen kirjan tekoon:
– Päätin että maksan itse painatuksen ja jaan kirjat ilmaiseksi. Siitä juontaa myös selitys sille, miksi jokaisen kirjan sivumäärä on sama, eli 176 sivua: ”niiden pitää mahtua postiluukusta”.
Valtava asiapaljous ja vain 176 sivua, ilmentää myös Svenin erästä tärkeää ominaisuutta: kykyä tiivistää tieto olennaiseen ja pitää teksti lukijaa kiinnostavana. Ei siis ihme, että hänen Salaisille Asiakirjoilleen on kertynyt laaja uskollisten tilaajien ja fanien joukko.
– Kuulen niistä jatkuvasti. On vakituisesti soittelevia henkilöitä. Eräskin henkilö kertoi pitävänsä ensimmäistä kirjaani yöpöydällään vuosia, ”kuin Raamattua” ja lukeneensa sen kymmeniä kertoja, Sven kertoo.
Ultra-lehti jatkaa
Viisi loogisesti toisiinsa liittyvää ajankohtaista tietokirjaa aroista aiheista on lyömätön ja ainutlaatuinen sarja. Tuhansien painoksia – ensimmäistä, ”Salainen Asiakirja No1” on otettu jo kolme painosta. Siinä ruljanssissa on yhden miehen yrityksellä riittänyt sukkuloimista.
Svenin päivittäinen kulku kotoa postiin on nyt loppu. Tästä lähtien ”vaivan” näkee Ultra-lehti, joka ottaa vastuun viiden Salaisen asiakirjan myynnistä ja markkinoinnista.
– Se on minulle valtavan suuri helpotus. Ultra vapauttaa minut omaan elämään. Minulla kun on sellainen luonne, että hoidan asiat yleensä nopeasti, heti. Kun kirjatilaus tuli, niin vein sen mahdollisimman pian postiin. Lähtöjä tuli lähes päivittäin ja joskus kahdestikin päivässä. Nyt oma mieli pysyy rauhallisena ja pääsen elämään ja harrastamaan normaalimpaa eläkeläisen elämää, huokaa Sven tyytyväisenä.
Mielipidekirjoituksia
Sven-Olof Jakobsson on ”vasta” 78-vuotias ja terve kuin pukki, eli kirjailijana ja tietomiehenä parhaimmillaan. Onkin luonnollista ja yhteiskunnalle tärkeää, että hän purkaa tietopankkiaan ja jatkaa ”nälkänsä” tyydyttämistä mielipidekirjoittamisen muodossa. Rytmin voi nyt sovittaa olosuhteiden ja muun elämän tahtiin.
Aivan äskettäin Svenin kirjoitus ”Salattua tietoa?” (Keskipohjanmaa 24.3. -15) paljasti WHO:n epäilyn. Sen mukaan kemikaalijätti Monsanton rikkakasvien torjunnassa käytetty glyfosaatti todennäköisesti aiheuttaa syöpää ja on syyllinen mm. autismin hurjaan lisääntymiseen USA:ssa.
– Paikallisiin lehtiin kirjoittelen ja laajemminkin. Esimerkiksi laajalevikkinen Maaseudun Tulevaisuus on suhtautunut positiivisesti ja levittänyt kirjoituksiani muuallekin, Sven toteaa.
Kukapa muu tässä maassa olisi totuudentorvena kuin Sven. Kuka muu on koko pitkän elämänsä suunnannut aistinsa ja energiansa kahteen isoon ja tärkeään asiaan; terveyteen ja energiaan. Ensin kokemuksina ja näkemyksinä ja mm. 16 vuotta ilmaisjakelulehteä, Alueviestiä, toimittaneena ja sen em. teemoille valjastaneena. Siinä ohessa, ja nimenomaan kirjailijavuosinaan, hänelle on kertynyt harvinaisen laaja, globaali verkosto.
– Esimerkiksi ruotsalainen Ulf Brönell on yksi ystävistäni. Hän on kirjoittanut mm. kirjan ”Kivikausitietoutta meidän ajassamme”. Häneltä olen saanut pitkän listan, luettelon eri maiden asiantuntijoista ja terveyteen vaikuttavista asioista. Tieto ja varmuus kasvavat verkostojen myötä. Kun havaitsee, että tutkijat eri maista olivat monista asioista samaa mieltä, aloin päästä jyvälle, Sven kertoo.
Kirjojen teko on myös muuttanut Sveniä:
– Kiinnitän nyt enemmän huomiota maailman tapahtumiin. Jos joku äiti on tappanut lapsensa, yritän mennä heti perus-syihin. Esimerkiksi tänään ei kukaan puhu laillisista huumeista. Lääkärien kautta ne ovat tulleet kaduille. En lue kovin paljon, vain kiinnostavaa, mutta todella tarkasti.
Tällaisen elämän muutoksen jälkeen Sven ei tunne itseään tippaakaan turhautuneeksi:
– Päinvastoin, tunnen oloni oikeastaan yli-innostuneeksi. Nyt tunnen itseni pitkästä aikaa vapaaksi.
Perhe, laulu ja kalastus
Svenin elämä ei tule olemaan yksitoikkoista, päinvastoin, rikasta ja monipuolista. Kun on kaksi lasta, neljä lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta, riittää siinä sukuketjua ja tapahtumaa kerrakseen. Siihen lisäksi kalastus, kuoro, mökkeily ynnä muut, niin ei ole vapaa-ajan ongelmia. Kymmeniä vuosia Gamlakarleby Manskör’issä laulanut Sven laittoi viimeksi 21.3. -15 parhaat päälleen, kuoron 100-vuotisjuhlakonserttiin.
– Laulu on loistavaa terapiaa ja kuorossa mukavan sosiaalista. Vaikka olen joutunut olemaan joskus poissa harjoituksissa, ei se ole tuottanut ongelmaa, kun opettelen nuotit kotona aika nopeasti.
Yrittäjänä valokuvauksesta leipänsä saaneen Svenin elämään liittyvät edelleenkin tiiviisti valokuvat. Yksi rakas harrastus on Vi Neristassbor ry, jonka arkistoissa on yli 5000 vanhaa valokuvaa Kokkolasta, yli 100 vuoden takaa. Vuonna 2013 seuralla oli upea ja harvinainen 200 kuvan näyttely. Sven-Olof Jakobsson, perfektionisti, oli se joka muokkasi kuvat, poisti niistä sormenjäljet, naarmut ja muut pienet virheet.
– Kuvat kertovat, miten Kokkola on muuttunut. Suurin muutos on alkuperäisväeston radikaali väheneminen. Kun olin lapsi kaikki puhuivat lähes sataprosenttisesti ruotsia, nyt ruotsinkielisten osuus on vain noin 15 prosenttia.
Svenin suvusta löytyy myös yksi harvinaisuus, suuri nimi; 1885 syntynyt Matts Kankkonen, Svenin isän äidin isä, joka oli Kokkolassa suorastaan ”Pyhimys”, eikä suotta:
– Kerrotaan, että hän oli rohkea ja tarkka ampuja ja sai Venäjän tsaarilta kunniamerkin urheasta taistelustaan englantilaisia vastaan. Hänen ansiostaan englantilaisten hyökkäys mereltä Kokkolaan pysähtyi. Merkittävä tapahtuma kaupungin historiassa.
Saaristolainen
Kaikki Svenin kirjat ovat syntyneet omassa mökissä Kokkolan ulkosaaristossa, jossa hänellä on aina tietty aikataulu ja rytmi. Kirjoittaminen alkaa hyvin aikaisin aamuyön tunneilla aamupalan jälkeen ja jatkuu iltaan, pienten ruokailutaukojen ja päivätirsojen keskeytyksin.
– Onhan minulla työhuone kaupungissa kotini vinttikammarissa, mutta saaressa on täydellinen rauha ja vapaus. Onneksi Aila-vaimoni on ymmärtänyt tällaisen ratkaisun loistavasti.
Sven sanoo olevansa luonteeltaan hieman erakko ja nimenomaan saaristolainen, ”ei mikään kaupunkilainen”.
– Tykkään touhuta saaressa. En ole koskaan vienyt sinne kelkalla puita, vaikka se olisi ollut mahdollista. Kaikki olen kaatanut sieltä saaren metsästä ja raahannut ne käsipelillä mökille. Joka vuosi on pitänyt etsiä puut kauempaa ja kauempaa, mutta se on mukavaa. Liike on lääke ja hyötyliikunta vielä tuplaa sen tehon, hän toteaa.
– Kalastajanakin olen sellainen, että syön kaiken minkä kalastan. Kalaa on riittänyt jokaiselle päivälle, ahventa ja muikkua pääosin. Olen tarkka siitä mitä laitan suuhuni, koska ravinto on iso osa terveyttä.
Vanha sielu
”Tulla ja mennä koko ajan”, on Svenin vastaus elämän tarkoitusta pohtiessamme.
– Minulla on sellainen tunne, että olen aina ollut olemassa. Arvelen, että takanani on jopa 50 000 sukupolvea. Olen kyllä evankelisluterilaisen seurakunnan jäsen, mutta en oikein mitään uskontoa.
Yrjö Kallinen on mies, jota Sven ihailee: – Hän on minun johtotähteni, viisain mies, kansakoulupohjalta ministeriksi, istui vankilassakin.
Ei ole Svenilläkään akateemista pohjaa, mutta sitäkin enemmän synnyinlahjana saatua. Kirjoitustaitokin, joka ilmeni jo kansakoulussa, kun opettajansa Håkan Teir määräsi jokaisen kirjoittamaan runon. Sven vetäisi sellaisen helposti ja vielä hyvän.
– Jakobsson jää sitten istumaan, määräsi opettaja, kun tunti oli loppunut ja kysyi: ”Mistä sinä olet tuon runon keksinyt”? Väittelimme pitkään ja hän sanoi vielä ottavansa selvää, mistä minä olen sen oppinut. Yllättävää, ja reilua oli, että opettaja tuli 15 vuotta myöhemmin liikkeeseeni pyytämään anteeksi epäilyjään ja käytöstään.
– Runon kirjoittaminen ei ole ollut koskaan minulle ongelma, Sven toteaa.
Mitä lie tuottaakaan vielä Sven-Olof Jakobssonin ehtymätön tietopankki ja sen laajat verkostot. Ei ainakaan mitään tyhjänpäiväistä, koska tämän ”pankin” aivoja ei rasiteta politiikalla, eikä some-turhuuksilla. Kun mieli on vapaa entisestä, kirjallisesta pakonomaisuudesta ja kun Sven pitää itsensä timmissä kunnossa myös fyysisesti, niin varmaa on että ”kulissien taakse kurkistaja” ja ”unesta herättäjä” ilahduttaa meitä vastaisuudessakin.
Sven-Olof Jakobsson
Salainen asiakirja No 3
– Viimeinen tippa
Ihmiskunta valtavan muutoksen kynnyksellä
SJ-Kustannus
176 s.
KUSTANTAJAN ESITTELY:
Reaalitalouden käyttövoima ei ole raha, vaan energia. Yhä useammat merkit viittaavat siihen, että öljyntuotanto on kääntymässä laskuun, ellei ole jo kääntynytkin, samalla kun kysyntä kasvaa. Tämä on saanut maailman talousasiantuntijat paniikkiin, sillä he näkevät siinä maailmantalouden joutumisen peruuttamattomaan syöksykierteeseen.
Nyt kun tämä mainio ja monikäyttöinen käyttövoima on häviämässä, seisovat energiahuollosta vastuussa olevat tahot neuvottomina kädet levällään. Aivan kuin tilanne olisi ilmestynyt tyhjästä ihmiskunnan pahimmaksi ongelmaksi. Lähes 90 % maailman kuluttamasta energiasta tuotetaan öljypohjaisilla polttoaineilla, eikä niille ole olemassa minkäänlaisia korvaavia vaihtoehtoja. Ydinvoimalla eivät lentokoneet lennä eivätkä autot kulje. Etanolista ja biodieselistä puhuminen vain pahentaa tilannetta, sillä niiden vaihtotase on negatiivinen, joten niin kauan kuin meillä on halpaa tavallista öljyä tuotannon, liikenteen ja kuljetusjärjestelmän ylläpitämiseen, voimme elää illuusiossa että niissä olisi jokin tulevaisuus! Edessämme oleva öljykriisi tulee ravistamaan koko läntistä maailmaa ja sen talouksia ja pakottamaan meidät uuteen elintapaan. Pahimmassa tapauksessa meitä odottaa maailmanlaajuinen nälänhätä!
Kirjakatsaus:
Jakobssonin kirja avaa mielikuvien maailman niin pahassa kuin hyvässä. Luultavasti lukija ei haluaisi tietää koko tulevaisuudesta mitään, jos asia koskee jonkin tuotteen loppua, jota on totuttu saamaan aina. Vastahakoinenkin kuitenkin juuttuu kirjan sanomaan. Siitä ei voi olla vaikuttumatta. Kuin pisteenä iin päälle on televisiosta tullut valaisevia dokumentteja öljyonnettomuuksista ja Kirgisian sotatilasta polttoaineen hintojen nousun takia. Valistustyön pitäisi alkaa kiireen vilkkaa.
Jakobsson on kouraissut syvälle historiaan esimerkkinä Sumeri, jossa maanviljely alkoi 6000 eKr. Kun otettiin käyttöön kuusirivinen ohra aiemman kaksirivisen sijaan, alkoi tapahtua, eikä suinkaan suotuisaan suuntaan. Kirjasta huomaa kuinka perusteellisesti kirjailija on aiheeseen syventynyt, apunaan öljyteollisuuden tutkijoiden mielipiteet ja ennusteet, eikä Pentti Linkolankaan sanat tunnu enää heppoisilta…
Kirjaa lukiessani tulin pohtineeksi monia asioita. Samalla kun koetamme itse kukin miettiä, mitä ja miten teemme, eteen tulee humoristisiakin tilanteita, jos sanaa huumori uskaltaa tässä yhteydessä edes käyttää. Ne kuitenkin valaisevat asioita. Koululaiset saavat taas paperipussissa omenan ja piparin, korttelirallit loppuvat – niitä käydään ehkä hevosten ja vaunujen avulla – enää ei lennetä etelän lämpöön, kerrostalokyttääminen loppunee, jotakin uutta tulee vanhan tilalle.
Ylipaino-ongelmat häviävät ja jokaiselle löytynee töitä; piiat, rengit, sepät, veneentekijät ja maanviljelijät nousevat arvossa arvaamattomaan. Ns. vapaa-aikaa vietetään räätikkämaalla. Jos jonkinasteista sähköntuotantoa on, internetilläkin saattaa olla mahdollisuuksia. Kun enää ei lennetä, purjelaivat ovat kysyttyjä, kaupungit tyhjenevät, talot lämmitetään puulla, mahdolliset pandemiat verottavat väkeä ja diabeetikkojen ym. suhteen voi varhainen kuolema olla tosiasiaa. Entä kuka enää tarvitsee maanalaisia tunneleita, kuten Tampereella on suunnitteilla, jos ei ole autojakaan? Liiallinen rakentaminen loppuu ja luontoa aletaan kunnioittaa.
Maahanmuuttovirrat voivat heiketä. Tyhjä maaseutu täyttyy vähitellen. Eläinlääkäreitä tarvitaan, ja kylässä pitää olla se tohtori ja pappi, jolle maksetaan taas viljassa tai viitoissa.
Rahalla ei ole merkitystä. Kulta kyllä säilyy. Oravannahat ovat siis päivän sana.
Formulat ym. autourheilu loppuvat kuin seinään? Uusia automalleja kehitetään, polttokennoille voi olla mahdollisuuksia. Hevosvankkurit kuljettavat väkeä autojen sijaan. Suomenhevosesta on vaikka mihin, ja kun väki vähitellen oppii kunnioittamaan luontoa saaden sen tasapainoon, tasapainottuu myös ihmisten terveys. Lakkautetut kyläkoulut ovat taas poikaa eikä keinolannoitteita näy. Nyt kannattaa ostaa kiuluja ym. Muovi on syytä unohtaa, jos ei ihmeitä tapahdu.
Aurinkokenno on päivän sana. Juuri tänään luin lehdessä aurinkovoimalla toimivasta lentokoneesta, jolla pystytään maailmanympärilentoon vähäisin välilaskuin. Jotain meille jää, jotain (onneksi) menetetään. Kotiruoka tulee kunniaan.
Ostakaa kaikenlaisia terveysvälineitä, jos mietitte mihin investoida kun pörssiromahdukset muuttavat maailmaa. Muotimaailma on sitä, mitä itse osaa tehdä – pitää siis valmistaa vanhoja kunnon Singereitä, jotka eivät vaadi sähköä jne. Jos lampaita vielä on, villasukkakin tulee kunniaan. Se mitä jää jäljelle on vähissä ja mellakat ovat herkässä. Eräänlainen Harmageddon odottaa.
Totuus on, että saudienkin öljykentät ja merien porauslautat ovat jo melko tyhjiin kaluttuja ja hienon juoksevan öljyn kausi on ohi. Nyt nostetaan raskaampaa öljyä, joka vaatii taas puhdistusta ja kuljetuksia muualle. Aina jokin luonnon tarjoama aine loppuu. Entäpä kännykät? Öljyä tarvitaan niidenkin valmistamiseen. Sitten ei pirteissä soi muu kuin ihmisten puhe ja paimenmailla paimenten torvet.
Entä minne on hukattu esim. Nikola Teslan keksinnöt, jotta voisimme saada ilmaista sähköä luonnosta? Ainakaan ydinvoimalla emme voi pelastua.
Salaisessa asiakirjassa no 1 kerrotaan, miten nämä on jo tehty. Ovatko tiedot vain eliittien lukkojen takana, jotta he saisivat hallita maailmaa. Öljysodat ovat käynnissä, hallitukset ovat hiljaa, samoin suuret öljy-yhtiöt, joista yhdeksästä on jäljellä enää neljä.
Sopeutuminen uudesta vanhaan on vaikeaa, vaikka siitä onkin olemassa myös iloisia uutisia.
Jokainen ihminen on tarpeellinen, toisten auttaminen poistaa monta tyhmää asennetta.
Voisi siis kääntää asetelman: Maailmanloppu onkin maailman alku. Jakamalla, rauhoittumalla ja miettimällä voimme pelastaa paljon.
Voisiko vuosi 2012 olla eräänlainen mittari, sillä jo 30 vuotta öljy on ollut eräällä lailla loppu. Luonnonvoimat näyttävät edelleen, mitä ihminen on aiheuttanut. Emme voi syyttää kuin itseämme.
Vuosi 2050 on kuitenkin aika, jolloin vaikeudet todella ovat edessämme öljyn vetäessä viimeisiä henkäyksiään.
Tuula Pelttari |
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.