Puutarhaponi Rimmruu – Kasvutarinoita Juuristosta

Petra Hintikainen & Piia Hintikainen

Kuvitus Minna Hankanen
Omakustanne 2016
250 s.

KUSTANTAJAN ESITTELY:

Kevät on saapunut ja puutarhaponi Rimmruu ystävineen valmistautuu uuteen kasvukauteen. Tänä vuonna jotain on kuitenkin toisin, sillä eräs vanha tuttu palaa juurilleen. Kesän tullen maanalainen, maanpäällinen ja sisäinen kasvu voimistuu ja hakee uusia muotoja. Syksy tuo mukanaan suuria oivalluksia ja vielä suuremman yllätyksen. Juuriston kylässä jokaisella olennolla multamaan mahtavasta madosta ikimetsän rohkeaan hippiäiseen on oma äänensä. Tahtipuikkoa heiluttaa lempeästi suuri maestro, luonto. Puutarhaponi Rimmruu – Kasvutarinoita Juuristosta on kunnianosoitus maalle, ylistys elämälle ja kutsu mukaan matkoista suurimpaan, löytöretkelle omaan itseen.

Kaivaudu mukaan puutarhasatuun ja idätä siemen luontoyhteyteen, sillä elinvoimaisessa Juuristossa kaikki on mahdollista!

Hieno monivärikuvitus!

Ultran kirja-arvio:

Luonto puhuu näissä tarinoissa itsestäänselvästi, ilman mitään ihmettelyjä, kasvit, eläimet ja ihmiset keskenään, ja yhtenä porukan yhdistävänä hahmona Juuriston kylään asettunut pirteä poni Rimmruu. Heti kirjan ensimmäisiltä sivuilta sukelletaan mullan muhevaan elämään, matojen maailmaan ja puutarhaansa rakkaudella vaalivan Tane-papan hyviin neuvoihin vaikka valkosipulin viljelyn onnistumiseksi. Satumainen tarinointi vie kuin vaivihkaa lähiluonnon tuntemukseen ja rakkauteen. Kaikki on tässä näin, omassa maassa, omien kätten ulottuvilla.

Kaupunkilaistuneesta ylitehopakkaus Kertustakin kuoriutuu pakkopaidoista vapautunut maalainen kun hän pääsee takaisin lapsuutensa punaiseen tupaan, luonnolliseen olotilaan. Samalla kun Kerttu kunnostaa puutarhaansa myös lukija saa roppakaupalla hyviä ohjeita siitä, miten luonnon tapaa noudattaen asiat hoituvat ilman paineita.

Kirjassa tutustumme lukuisiin eläin-, kasvi- ja ihmishahmoisiin henkilöihin samanarvoisina ilman sen kummempaa erottelua. Mato ja etana opettavat suurta viisautta, ja kaikki ötökät hämähäkkiä myöten saavat oman itseisarvonsa ja olemassaolon oikeutuksensa. ”Ei eläin tarvitse oppia ihmiseltä, ihminen tarvitsee oppia eläimeltä.” Rauhallinen, tasapainoinen elämä löytyy luontoa kuunnellen. Satu ja todellisuus eivät ole tässä kirjassa toisistaan erillään, niin kuin eivät elämässäkään, jos vain emme sulje itseämme ihmeiltä, vaan annamme niiden tulla ja tapahtua. Silloin huomaamme, että satu ja ihmeet ovat täyttä totta.

Minna Hankasen kynästä syntynyt sympaattinen kuvitus ja sen sijoittelu kirjan sivuille ansaitsevat myös kiitoksen. Oikeastaan tämä kirja sopii kaikenikäisille luontoa rakastaville, mutta erityisesti tietysti poni-ikäisille itse ahmittavaksi tai sitten vanhemmille ääneen luettavaksi kivoihin yhteisiin hetkiin lasten ja lastenlasten kanssa.
Heikki Juutilainen