Valoa etsimässä

Tea Holm

252 s.

Kustantaja Basam Books, 2026

Helena Blavatsky ennusti: ”Tulee aika, niin vaikea koko maailmalle… Muistakoot silloin teosofit, että kääntävät kasvonsa Pohjolaa kohti, sillä Suomesta tulee valo.”
Helena Petrovna Blavatsky (1831-1891) oli spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja teosofisen seuran perustajajäsen, jota pidettiin myös huijarina ja venäläisenä vakoojana. Aikanaan kiistelty boheemi seikkailijatar uhmasi rohkeasti sukupuolirooleja, sosiaalisia normeja ja katolisen kirkon auktoriteettia. Hänen merkityksensä itä­maisen esoterian levittämisessä länteen oli suuri.
Blavatsky väitti ammentavansa voimaa muinaisesta gnosiksesta, ­salaisesta tiedosta. Tuli on valon mutta myös tuhon symboli. Valo voi sokaista tai auttaa näkemään asiat.
Blavatsky etsi alkuperäistä totuutta kaikkien uskontojen ja maailmankatsomusten takaa, idän henkisyydestä, antiikista, muinaisesta Egyptistä ja Lähi-idästä. Mikä on tuo ikiaikainen totuus?
Kirjassa tarkastellaan myös suomalaista teosofiaa, jota ­Pekka Ervast (1875-1934) edusti.

FT, TM Tea Holm on kirjoittanut tietokirjoja spiritualismista ja psyykillisestä tutkimuksesta. Hän toimii myös uskonnon aineenopettajana.

Ultran kirja-arvio:

Valoa etsimässä – Esoterian historia on kirjailija Tea Holmin neljäs julkaistu teos, hänen omista tutkimuksistaan. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt tohtorin väitöskirja Spritualismin muotoutuminen Suomessa 2017, Perhosvaikutus – Kuinka spiritualismin siivenisku muutti maailmaa 2019 ja Magian lumo – William James valkoisen korpin jäljillä 2021. Uusimmassa kirjassa Valoa etsimässä hän on ottanut tutkimuksen kohteeksi gnostilaisuuden, teosofian ja yleisesti länsimaisen “esoterian”. Asiaa tarkastellaan H. P. Blavatskyn työn, kirjojen ja opetuksien, sekä H. S. Olcottin kirjoituksien Vanhoja päiväkirjojen lehtiä avulla. Kirjan sekahedelmä soppaan sekoitetaan, myös ruusuristiläisyyttä, kristinuskoa, raamattua, Jumalaa, hindulaisuutta, esoteriaa ja buddhalaisuutta. Kreikkalainen sana eksotericos on suomeksi esoteerinen, salattu ja se merkitsee kaikkea esoteerista tietoa ja viisautta, joka ei ole julkisesti ihmiskunnan saatavilla. Vastakohtana on kreikkalainen sana exsoterikos merkitsee julkisesti, yleisesti saatavilla olevaa tietoa ja viisautta. Esoteria sanan otti käyttöön ranskalainen tutkija Antonia Fairve jo 1970-luvulla. Nyt termi on otettu käyttöön 2000-luvulla yliopistoissa Suomessa. Mutta se kaikki mikä kirjassa esitetään “esoteriana” on eksoteerista, yleisesti saatavilla olevaa tietoa. Sisällysluettelon mukaan kirjan luvuissa käsitellään mm. seuraavia aiheita: Länsimainen esoteria, Vanhoja päiväkirjan lehtiä (H. S. Olcott), Ervast ja teosofia, Blavatskyn teosofiset juuret, Hiljaisuuden ääni, Mahatmat, otteita Blavatskyn elämänkerrasta, Valkoisen Lootuskukan päivä, Salainen oppi, Esoteeriset ohjeet ja Miksi Blavatskyn väitteisiin tulee suhtautua vakavasti? Tässä kirjan viimeisessä luvussa lähestytään jo Viisauden lähdettä. Seuraavaksi otteita siitä. Muinaisesta senzarin kielestä H. P. B. kirjoittaa seuraavaa: Senzaria voidaan kirjoittaa eri tavoilla aakkosin tai ideografein, mutta helpoin tapa on lukea sitä universaalein merkein ja symbolein, jotka vihityt mystikot tietävät minkä tahansa kielisinä. Senzarin aakkosilla on jokaisella kirjaimella luku, väri ja tavu. Blavatsky yhdisti salaisen Dzyanin kirjan, joka on Salaiseen oppiin käännettyjen runojen lähde, Kiu-Ten kirjoihin. Kiu-Ten kirjat ovat osa tiibetinbuddhalaista Kangyur teosta (Buddhan opetukset). Tengyur kirjat tiibetinbuddhalaisuudessa sisältävät kommentaariot Buddhan opetuksista. Buddhalaisuus sisältää kolme pääsuuntausta, jotka ovat hinayana, mahayana ja varjayana. Niiden käännökset ovat suomeksi pienikulkuneuvo, suurikulkuneuvo ja timanttikulkuneuvo. Vain tiibetinbuddhalaisuus sisältää nämä kaikki kolme buddhalaisuuden suuntausta, joten se edustaa Buddhan kaikkia opetuksia, niin eksoteerisia, kuin esoteerisia. Buddhalaisuus on mielenharjoituksen menetelmä. Kalachakra opetuksesta ja tantrasta todetaan, että se on yksi tiibetinbuddhalaisuuteen liittyvä tärkeä opetus. Kalachakra nimi merkitsee suomeksi: kala on aika ja chakra on pyörä eli Ajanpyörä. Kalachakra tantran opetustilaisuuteen voivat osallistua kaikki ihmiset, se on avoin kaikille, myös niille, jotka eivät ole buddhalaisia. Kalachakra tantraa on tradition mukaan säilytetty Tashi-Lumpo luostarissa, se sijaitsee lähellä Shigatsen kaupunkia Tiibetissä. Tashi Lumpo oli Panchen Laman asuinpaikka. 14. Dalai Lama on antanut Kalachakra opetuksen 34 kertaa eripuolilla maailmaa. Hän on virallinen Kalachakra tantra opetuksen haltija. Shigatse oli myös Teosofisen Seuran todellisten perustaja-opettajien asuinpaikka 1800-luvulla. H. P. Blavaskyn elämänkerta tietoja esitetään pääpiirteittäin. Hänet esitellään seikkailijattarena, mutta hän ei ollut seikkailija. H. P. B:n lapsuus ja nuoruus ajan häntä suojeli ja auttoi hänen oma opettajansa, kaikissa ongelmissa. Lontoossa 1851, H. P. B. esiintyi konsertti pianistina ja saman vuoden toukokuussa hän tapasi opettajansa Hyde Parkin koillisessa kulmassa. Opettaja kysyi H. P. B:ltä:
Haluaako hän ottaa vastaan ja aloittaa tämän raskaan tehtävän johon sisältyy velvoite auttaa ihmiskuntaa? H. P. B:n vastaus oli: Oi opettajani, tahdon ottaa vastaan tämän suuren tehtävän.

Jokaisen vuosisadan viimeisellä neljänneksellä Suuri Valkoinen Veljeskunta lähettää ihmiskuntaa auttamaan lähettilään tai lähettiläitä. H. P. Blavatsky oli 1800-luvun lähettiläs (Kansainvälinen Teosofinen Seura perustettiin New Yorkissa Yhdysvalloissa 17.11.1875). Todetaan, että sanskritin ja tiibetinkieliset tekstit ovat tulleet suuren yleisön saaville, vasta sen jälkeen kun Salainen oppi julkaistiin vuonna 1888. Ensimmäinen painos oli 1000 kpl ja se myytiin viikossa loppuun. Salainen Oppi kirjoitettiin H. P. Blavatskyn opettajien johdolla ja sen kirjoittamisessa käytettiin menetelmiä, joita nykyinen tiede ei tunne. Teosofinen Seura muutti Intiaan, koska New Yorkin spritualistit, materialistiset tiedemiehet ja lähetyssaarnaajat olivat aloittaneet hyökkäyksen ja vihapuhe kampanjan Seuraa ja sen perustajia vastaan. Heille tuli määräys muuttaa Teosofinen Seura Intiaan. Vuonna 1879 H. P. B. ja H. O. Olcott matkustivat Intiaan Bombayn kaupungin lähelle. Siellä 1880 he matkustivat Ceylonin (Sri Lanka) Galleen ja siellä he molemmat ottivat buddhalaisen turvautumislupaukset paikallisessa buddhalaisessa luostarissa 22.5.1880. Näin heistä tuli buddhalaisia. Todettakoon, että teosofia ja buddhalaisuus eivät ole uskontoja, vaan filosofisia järjestelmiä, jotka tutkivat ja esittävät ihmisen henkisen kehityksen maa planeetalla. Ensikertalaiselle lukijalle kirjan esittämät asiat voivat aiheuttaa hämmennystä, koska kirjassa esitetään monia ristiriitaisia näkemyksiä. Mutta aivan paikkansa pitäviä totuuksia löytyy koko joukko. Pitemmälle ehtinyt lukija tai tutkija voi löytää useita totuuden valon pilkahduksia kirjan esittämistä aiheista. Iloista ponnistusta kaikille todellisen Valon etsijöille.

C.D.F.