Namaste – Onnellisen elämän taito

Héctor García, Francesc Miralles

Suomentaja Satu Ekman

190 s.

Kustantaja Gummerus, 2022

Alkuteos Namasté – La vía india a la felicidad, la realización y el éxito

Uusi opaskirja Ikigain ja Ichigo ichien tekijöiltä

Innostava opaskirja vie matkalle, joka muuttaa paitsi tämänhetkisen elämän myös tulevaisuuden. Sanskritinkielinen tervehdys namaste tarkoittaa ’kumarran sinua’, ja sen taustalla olevat intialaiset opit tarjoavat keinoja stressistä ja huolista vapautumiseen, luovuuden herättelyyn sekä kehon, mielen ja sielun vaalimiseen. Neuvoja parempaan elämään haetaan sekä muinaisista viisauksista että nykypäivän mentoreilta, ja ne perustuvat muun muassa ayurvediseen terveydenhoitofilosofiaan, joogaan, meditaatioon ja karmaan.

Valencialaissyntyinen Héctor García (s. 1981) ja Barcelonasta lähtöisin oleva Francesc Miralles (s. 1968) saivat inspiraation kirjaan, kun intialaiset lukijat pyysivät Ikigain kaltaista opasta omasta kulttuuristaan. Japanilaiseen viisauteen pohjautuva, yli 60 kielelle käännetty Ikigai oli Intian myydyin tietokirja 2020.

Ultran kirja-arvio:

Kirjallisuustoimittaja Tapio Sippoin

Henkisessä genressä muoti vaihtelee kuten muuallakin. Erilaisten kulttuurien ns. vanhojen henkisten viisauksien lukeminen ja tutkiminen on nyt taas korostuneesti noussut henkisistä asioista kiinnostuneiden muotiasiaksi. Japanilainen käsite igikai on joillekin nyt ”hoteinta hottii”. Sana ikigai muodostuu sanoista iki eli elämä, ja kai eli omien odotusten ja toiveiden toteuttaminen. Uusi kirja Namaste keskittyy Intiaan ja sen oppeihin. Intialainen kulttuuri sisältää monia keskenään jännitteisiä tai jopa ristiritaisia uskomuksia, joita joku voisi sanoa vanhoiksi henkisiksi viisauksiksi. Kirja nimeltä Namaste, Onnellisen elämän taito, on siis aiemmin ikigain käsitteen kaupallistaneiden kirjailijoiden uusin bisnes.

Medialukutaito on nyt tarpeen, samoin riittävä uskontotieteellinen ymmärrys. Eli kaikkea kirjan kertomaa ei kannata niellä pureksimatta. Mutta kauppa ainakin käy. Kirjan markkinointikoneiston tekemän narraation mukaan asia kerrotaan näin: ”Valencialaissyntyinen Héctor García (s. 1981) ja Barcelonasta lähtöisin oleva Francesc Miralles (s. 1968) saivat inspiraation kirjaan, kun intialaiset lukijat pyysivät Ikigain kaltaista opasta omasta kulttuuristaan. Japanilaiseen viisauteen pohjautuva, yli 60 kielelle käännetty Ikigai oli Intian myydyin tietokirja 2020. ”

Lähtökohtani on, että Ultran lukijat ovat rehellisiä ja älykkäitä ihmisiä, jotka arvostavat rehellisyyttä ja rehellisiä mielipiteitä. Siksi uskallan sanoa tämän ääneen. Namaste ei ole huono kirja, ehkä melkein hiukan päin vastoin. Se on kelpo keskinkertainen teos, sekava, keveähkö ja epämääräisesti jäsentyvä kiva pieni kirja, jota on kyllä ylistetty ihan syyttä. Kun lukee kirjan ja sen jälkeen sitä markkinoivat ylistävät tekstit, tulee hämmentynyt olo. Kirja ei vastaa markkinoinnin ylistyksiä.

Joku irvileuka voisi jopa epäillä, että Héctor Garcían ja Francesc Mirallesin kirjan kirjoittamiseen ovat tavalla tai toisella sekaantuneet Intian nykyinen pääministeri, äärinationalisti ja uushindulaisen nolo airut Narendra Damodardas Modi ja hänen tunnetusti korruptoituneet ystävänsä, sillä niin liioittelevasti kirja ylistää intialaista kulttuuria ja sen pohjalta nousevia varsin sekavia uskomuksia. Huolimatta kirjan näennäisesti syvähenkisestä sisällöstä kirja sisältää paljon erilaisia aiheita, joista kustakin on kirjoitettu varsin lyhyesti ja kevyehkösti. Sen vuoksi kirja on nopealukuinen ja soveltuu tarvittaessa vaikka alakoululaisten luettavaksi.

Kirjalle ja sen kirjoittajille voi antaa myös monista asioista kehuja. Kirjassa on viisas perusasenne monella tavalla. Asioita kehotetaan tulkitsemaan vertauskuvallisuuden ja symboliikan ymmärtämisen kautta, eikä fundamentalistisesti. Kirja kehottaa lukijaa myös miettimään asioista monia eri tulokulmia ja kehottaa pyrkimään ymmärtämään itselle vieraita tapoja ja kulttuurikonteksteja. Samalla kirjassa kehotetaan rauhanomaiseen eloon ja jopa asenteeseen, jonka mukaan itse voi olla väärässä ja toinen ihminen oikeassa. Kirjassa myös arvostetaan matkustamista mielen avartamisen ja kulttuurien ymmärryksen välineenä.

Kirja siis hiukan liioitellen ylistää intialaista kulttuuria, mutta tulee samalla huomaamattaankin kertoneeksi intialaisen kulttuurin nurjista puolista. Kirjan kenties lattein osa on se, missä kerrotaan ”intialaiseen viisauteen” hullaantuneiden länsimaisten bisnesgurujen ja heidän yritysten toiminnasta ja ylistetään niitä touhuja. Eräs ydinjuttu on, että kirjassa käydään kepeästi läpi monia intialaissyntyisten henkisten opettajien oppirakennelmia. Kirja myös vertailee useaan otteeseen japanilaisen kulttuurin käsitteitä intialaiseen kulttuuriin. Osa näistä vertailuista toimii ja onnistuu, osa menee ihan pieleen. Se, että osaa erotella niitä, vaatiin toki jonkin verran japanilaisen kulttuurin ymmärrystä ja uskontojen tuntemusta, joten ilman tätä taitoa oleva lukija joutuu niin sanotusti nielemään sen mitä kirjassa kerrotaan, tai ottamaan asioista muualta enemmän selvää.

Kirjaa lukiessa kannattaa muistaa, ettei Intia ole erityisen henkinen maa tai sen kulttuuri erityisen kaunis ja henkevä, mikäli mittarina pidetään maan asukkaiden hyvinvointia, kulttuuriin syvälle sisäänrakennettua tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia rikkovaa kastilaitosta, lyhyttä elinikäodotetta, kehitysmaan tasoista BKT:ta, ympäristön saastumista, oikeusjärjestelmän toimimattomuutta ja korruptoituneisuutta, tai monien intialaisten ihmisten tapaa kohdella huonosti muita intialaisia. Fakta on myös, että Intiaa hallitsee näennäisdemokraattisesti valittu itsevaltainen hindunationalisti pääministeri Narendra Modi, jota voi suhteellisen osuvasti verrata toimissaan ja eettisessä laadussaan esim. Venäjän Putiniin. Modi onkin Putinin luottokaveri.

Kirjan tolkullisin ja selkein, mutta pienehkö osuus, käsittelee intialaisperäisiä hengitysharjoituksia (pranayama) ja käsiasentoja (mudra), sekä yleensäkin joogaa ja ayurvedaa. Erityisen kiitoksen annan kurkuman ja inkiväärin terveysvaikutusten kertomisesta, siis kahden sivun verran. Kirjan lopussa olevat intialaisen päähieronnon ja tantran selittämiset jäävät kovin pinnallisiksi. Aivan lopussa on kymmenen intialaista ohjetta onneen. Nekään tuskin tuottavat valaistumiskokemusta.

Suosittelen kirjaa kaikille, joilla ei ole paljoa tai ollenkaan tietoa intialaisesta uskonnollisesta kentästä ja kulttuurista, eikä ennestään teoriatietoa tai kokemusta yleensäkään itämaisemmista uskomuksista ja henkisistä asioista. Kirjan sisältöön on syytä kuitenkin suhtautua terveen ja korostuneen varauksellisesti, sillä kirja sisältää myös monia ilmiselviä asiavirheitä, kehäpäätelmiä ja argumentaation virheitä. Teemansa takia kirja soveltuu erinomaisesti new agesta, uushindulaisuudesta ja uushenkisyydestä kiinnostuneille lukijoille.

(arvio Ultrassa 2-2023)