Näkijä 4 – Taivas takataskussa

Niina-Matilda Kuusisto

242 s.

Kustantaja Vesipeili, 2025

Lukijoidensa rakastama ja näkijänä tunnettu Niina-Matilda Kuusisto on kolmessa aikaisemmassa Näkijä-teoksessaan kuvannut taivaltaan ja työtään henkiväen kanssa. Henkioppaiden läsnäolo ja ohjaus ovat edelleen luonteva ja kaunis osa Niina-Matildan matkaa.

Niina-Matilda näkijä IV Taivas takataskussa jatkaa omaelämänkerrallista kirjasarjaa. Elämänmakuinen kirja on syntynyt ohjauksessa olleiden pyynnöistä ja sisältää mm. isoäitien valoverkon, taivasrahoituksen ja muita arkea rikastuttavia henkisiä reseptejä. Rakkaudellisen tarkoituksenmukaisuuden ottaessa sinua lempeästi kädestä kiinni arkesi täyttyy iloisista pienistä ihmeistä.  Arkesi helpottuu ja kevenee välittömästi, kun otat huomioon ne energeettiset asiat, jotka joka tapauksessa vaikuttavat sinuun. Voit järjestellä energiakenttäsi mieleiseksesi aivan kuten järjestelet hiuksesi tai huoneesi järjestyksen. Tuon taivaallisen järjestäytymisen myötä sinulle ei enää vain tapahdu asioita vaan sinä laitat ne tapahtumaan.

Sinun ei tarvitse uskoa mihinkään ulkopuoliseen ismiin muuttaaksesi elämäsi henkisesti rikkaammaksi. Voit ottaa tämän kirjan tuoman tiedon hattarankevyesti kuin kokkaisit ensi kertaa eksoottisen keiton. Ei sen tarvitse olla niin vakavaa.

Katso artikkeli ja dokumentti Niinasta>

Ultran kirja-arvio:

Sieluni riemuitsi, kun minulle ehdotettiin kirja-arvioinnin tekemistä Niina-Matilda Kuusiston Näkijä IV, Taivas takataskussani teoksesta. Kun oma henkinen heräämiseni lähti liikkeelle kohta kymmenen vuotta sitten, sain silloin suosituksia lukea Näkijä-kirjoja. Ne olivatkin niitä ensimmäisiä kirjoja, joiden kautta näkymätön maailma alkoi minulle aukeamaan. Muistan suorastaan ahmineeni sarjan ensimmäiset kirjat ja sainkin niistä todella paljon vahvistusta ja tietoa henkimaailmasta ja henkimaailman lainalaisuuksista.

Kun kuulin sarjaan tulevan vielä jatkoa, odotukset olivat korkealla. Ymmärsin toki, että vettä oli virrannut näiden vuosien aikana omankin polkuni varrella ja hieman jopa jännittyneenä aloitin kirjan lukemisen, olisiko Kuusistolla vielä jokin kulma, josta löytäisin jotain uutta?

Kirjaa lukiessani tunnistin maailman johon se minua kutsui. Kuusisto elää omaa näkijän arkeaan Vesipeilissä ja hän värittää sanomaansa lukuisilla tarinoilla omasta arjestaan ja asiakaskohtaamisistaan. Kuusisto kietoo lukijan lempeästi omaan kuplaansa, jossa on miellyttävä, turvallinen ja kannateltu olo. Vesipeilin maailma tuntuu jopa unenkaltaiselta, niin luontevasti elämän ja kuoleman eri tasot kulkevat Kuusiston tarinoissa.

Kuusisto kertoo kirjan saaneen alkunsa ohjattaviensa toiveesta luoda jonkinlainen henkinen manuaali tai reseptikirja pyynnöistä, rukouksista ja tavoista, joiden avulla voi kurkottaa henkimaailmaa kohden apua saadakseen. Tarinoiden lomasta löytyykin joukko ohjeita, kuinka voit esimerkiksi sielupuheen tai sielukävelyn avulla olla yhteydessä läheisiisi ja vahvistaa omaa voimaasi ja läsnäoloasi.

Taivasrahoituksen piiriin ilmoittautumalla avaat kanavat materiaaliselle runsaudelle ja kutsumalla hengen kotiin eri paikoista ja ajoista, vahvistat ja tasapainotat energioitasi. Kuusisto myös muistuttaa, että lukijan ei tarvitse uskoa mihinkään ulkopuoliseen ismiin voidakseen olla kosketuksissa henkimaailman kanssa. Toisaalta pelkkä lukeminenkaan ei riitä, vaan on myös toimittava ja saatu ymmärrys on laitettava käytäntöön.

Saan vastauksen alussa esittämääni kysymykseen kirjan loppupään kahdesta kappaleesta Hengen soturit sekä Tähdistä tulleet. Kuusisto johdattaa lukijansa lempeästi pohtimaan menneiden elämien vaikutuksia tähän päivään ja siihen, kuinka toimimme ja pärjäämme tässä hetkessä. Hengen sotureita ovat kaikki ne, jotka ovat jossain menneessä elämässään joutuneet sotimaan ja pärjäämään sodassa.

Entisen soturin muistijäljet ovat vahvat ja vaikuttavat monin tavoin siihen kuinka reagoimme ja koemme tätä elämää. Hengen soturin elämässä on paljon ristiriitaisuutta ja ennen kuin suinpäin ryntää kohti vastaantulevia asioita, olisikin tärkeä muistaa kysyä itseltään: “Onko tämä minun taisteluni? Mitä rakkaus tekisi?”, muistuttaa Kuusisto.

Kaikista väkevimmin minuun kirjassa kolahtaa kappale Tähdistä tulleet. Kuusisto kuvaa tähdistä tulleilla henkilöitä, jotka ovat syntyneet ihmisiksi sen jälkeen, kun ovat lähimmissä edellisissä elämissään olleet jollain toisella planeetalla. Tällaisen henkilön elämässä on voinut olla vahvoja erilaisuuden kokemuksia sekä haasteita sopeutua nykyiseen yhteiskuntaan. Tähdistä tulleen elämäntehtävänä on löytää oman näköinen elämäntapa, jossa he voivat toteuttaa itseään ja jakaa osaamistaan muiden hyväksi omalla tavallaan, omassa rytmissään.

Kuusistolle ominainen tapa kirjoittaa on kuvailevan koukeroinen ja se paikoittain haastaa myös totuttua suomen kieltä. Jotkut lauseet vaativat pysähtymään luokseen ja lukemaan läpi useampaan kertaan, jotta ydin avautuu. Luulen, että se on tarkoituksenmukaista, koska kirja vie lukijan ajoittain syvälle sielun tasolle ja asioiden oivaltaminen ottaa oman aikansa. Teksti ikään kuin pakottaa lukijansa vetämään välillä happea.

Kuusisto muistuttaa jo kirjan alussa, että olemme jokainen täysin vapaita valitsemaan sen, kuinka asioihin suhtaudumme, eikä tätä vapautta voi kukaan meiltä viedä. Voimme valita olevamme rakkaus, voimme muistaa syntyneemme iloitsemaan, voimme sallia itsellemme yhteyden henkimaailmaan ja näin toimiessamme alkaa arkemme täyttyä pienistä ihmeistä. Ja kun muistamme, “että rakkautta ilmentävä paratiisi ei ole tuolla jossain kuoleman takana, vaan sinussa, mahtuu taivas takataskuusi”, avaa Kuusisto tarinaa neljännen Näkijä-kirjansa nimen takana.

Heidi Pasanen