Näe metsä puilta

– Esseitä, kolumneja ja pakinoita matkan varrelta

Erkki Lähde

225 s.
Kustantaja Arator, 2016

KUSTANTAJAN ESITTELY:

Kovaa faktaa ihmisistä ja luonnosta herkän pehmeällä fiktiolla terästettynä!

Syväekologiassaan professori Erkki Lähde ottaa tiukasti kantaa länsimaisen ihmisen piittaamattomuuteen ja lyhytnäköisyyteen ahneeseen toimintaan. Sen seurauksena tulevaisuutemme on vakavasti uhattuna. Avarana ajattelijana ja keskustelijana tunnettu Lähde esittää kirjassaan nykymenolle parempia vaihtoehtoja. Hän tuo rohkeasti esiin myös nykytieteen hyljeksimiä aineettomia ulottuvuuksia. Metsän ja luonnon elämänvoimien tutkiminen on ollut erityisesti hänen sydäntään lähellä ja mielenkiinnon kohteena.

Kirja-arvio:

Silloin kun kotimainen paperiteollisuus ajautui kriisiin, alkoi ilmiö kiinnostaa minuakin. Tutkittuani asiaa harrastuspohjaisesti, ilmeni pian että syyt ja seuraukset ovat paljon enemmän menneen virheratkaisuissa, eli käytännössä 60-luvun talousmetsäajattelussa.

Piti mennä melkein vuosikymmen eteenpäin, kunnes Ultran myyntipöydällä näin ensimmäisen Erkki Lähteen kirjan. Lähde on toiminut Metsäntutkimuslaitoksen metsänhoidon tutkimusosaston professorina vuodesta 1980, ja jäi eläkkeelle vuonna 2002. Hän on käytännössä puhunut tästä asiasta koko ammattiuransa ajan – ollen koko ajan metsäyhtiöille se huutavan ääni erämaassa – ja jatkanut aihetta eläkekirjailijana. Ihmeellistä, että en aiemmin ollut miehestä kuullut, mutta ilmeisesti hän on vaikuttanut pienissä ammattipiireissä, ja alan ammattilehdissä, johon harvemmin eksyy. Yhtä kaikki, Näe Metsä Puilta on sarja hänen kirjoituksiaan, pakinoita ja kolumneja eri vuosilta, joita on ilmestynyt erinäisiin metsänhoitoalan julkaisuihin.

Niiden sanoma on hyvin selvä. Talousmetsäajattelu ei ole ainoastaan kaventanut luonnon monimuotoisuutta, vaan kun sellukeisarit ja heitä myötäilevät metsälaitokset ovat ohjanneet metsänhoitoa tähän suuntaan, on metsänomistajalle aiheutunut mittavia hukkaprosentteja. Sahoja on suljettu vaneripuun kadotessa, omaa huonekaluteollisuutta ei ole ja rakennuspuu pitää käytännössä tuottaa ulkomailta. Kun lopulta brasilialainen eukalyptus syrjäytti kotimaisen kuusipuun paperipuuna niin laadun kuin tuottavuudenkin kannalta, ajautui kriisiin koko metsäsektori, ja vanhat sellupatruunat katosivat hissuksiin eläkkeelle ymmärtäessään viimein mittavan kokoluokan virhearvionsa. Samalla kaikki nämä vuodet Lähde on varoittanut kehityskulusta sormi pystyssä, ollen lähinnä rahanhimoisten metsäjättien kiusankappale.

Miksi Erkki Lähdettä ei ole koskaan kuunneltu?  Hän on ollut lähinnä yksinäinen susi ammattikollegojensa parjaamana ja valtapolitiikan karsastama, vaikka hänellä on olleet parhaat tutkimusnäytöt siitä, että päin mäntyä mennään. Asiaan saattaa vaikuttaa sekin, että hän ei ole osannut hankkia ystäviä esimerkiksi luonnonsuojeluyhdistyksiltä koska on kritisoinut näitäkin siitä, että he ovat keskittyneet yksittäisten suojelualueiden perustamiseen varsinaisen metsänsuojelun kustannuksella. Niinpä metsänsuojelu onkin ollut yksittäisiä metsäsaarekkeita – toisinaan suoranaisia epäpaikkoja – keskellä monikymmenhehtaarisia hakkuuaukeita, joissa koneellinen puunkaato myllää tanhuat maaperää ja pohjavettä myöten.

Näe Metsä Puilta on kiinnostava kirja, ja kirjoitus toisensa perästä se alleviivaa sanomaansa. Näkee miten herkeämättä Lähde on yrittänyt valistaa lyhytnäköisiä metsäjättejä ottamaan järjen käteensä, ja kirjoitellut lyhyesti ja vuoroon pitkästi eri ammattilehtiin pelastaakseen mitä pelastettavissa on – turhaan. Kotimaiset metsämme – ja sen myötä koko luonto –on häpeällisessä tilassa. On kuitenkin sanottava, että jos viralliset tahot ovat karsastaneet tätä tuomiopäivän profeettaa, niin kaupunkilaistuneet metsänomistajat 2000-luvun alussa ryhtyivät avoimeen kapinaan talousmetsäajattelua vastaan. Luonto onkin aavistuksen elpynyt, kiitos Lähteen kaltaisten kansankynttilöiden, jotka ovat voineet vaikuttaa yksityisiin metsänomistajiin ns. alakautta eli kyökinoven puolelta.

Nykyisin talousmetsät ymmärretään mittavan kokoluokan virheeksi. Valitettavasti suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu myös, että vaikka asia myönnetään virheeksi periaatteellisella tasolla, käytänteet eivät muutu. Metsäpohjia lannoitetaan edelleen, soita kuivataan metsäpohjiksi ja metsiä harvennetaan aidon talousmetsän ehdoilla, ja edelleen istutetaan taimikoita luonnollisen kasvun sijaan, ja virhettä aiotaan näemmä toistaa vielä seuraavaankin puupolveen.

Omasta puolestani en voi kuin toivoa, että jossakin kohtaa Erkki Lähteen aatokset löisivät itsensä lävitse laajemmissakin piireissä, ja erityisesti niissä piireissä, jotka näistä asioista päättävät. Tässä mielessä suositan tätä kirjaa ehdottomasti yleissivistyksen nimissä, jotta näkee missä mennään metsäsektorin osalta. Kirjan paras anti on kumminkin sen kirjoitustyylissä, joka ei ole syyllistävä, kauhukuvia maalaileva eikä sen lukemisesta tule paha olo, ja turhautunut raivo, vaan asenne on kuitenkin loppujen lopuksi positiivinen tulevaisuudennäkyineen.

Jukka Nieminen