Magiaa ennen ja nyt

Sonja Hukantaival (Toimittaja)
Karolina Kouvola (Toimittaja)
Tiina Mahlamäki (Toimittaja)
Aleksi Moine (Toimittaja)

441 s. 

Kustantaja SKS, 2024

Kiinnostus magiaa, noituutta ja taikuutta kohtaan on viime vuosina kasvanut. Magia näkyy videopeleissä, elokuvateattereiden valkokankailla ja kirjallisuudessa, mutta myös monen arjessa. Magia koskettaa meistä jokaista, tavalla tai toisella.

Magian ulottuvuudet ennen ja nyt kokoaa yhteen suomalaisten magia- ja noituustutkijoiden viimeisintä, monitieteistä tutkimusta. Kirjoittajat edustavat historian, taiteen, kirjallisuuden, uskonnon ja kulttuurin tutkimusta. Maantieteellisesti artikkelit sijoittuvat Suomeen ja sen lähialueille, ajallisesti keskiajalta nykypäivään.

Nykypäivänä sosiaalinen media vaikuttaa myös magiantutkimukseen. Noidat ovat verkostoituneempia kuin koskaan jakaessaan oppejaan Instagramissa ja TikTokissa. Eri uskomusperinteiden käsitykset virtaavat toisiinsa ja limittyvät muodostaen uudenlaisia teorioita ja käytänteitä. Edelleenkin noidat saavat vastaanotoilleen asiakkaita ja omassa elämässään magiaan uskomaton saattaa iltapuhteinaan ampua tulipalloja käsistään videopelihahmona.

Tämän päivän magian ilmenemismuodot osoittavat, ettei taikuus ole hävinnyt yhteiskunnastamme.

Ultran kirja-arvio:

Tässäpä oiva opus niille nykymaagikoille, jotka haluavat laajentaa näkökulmaansa, syventää juuriaan ja perehtyä menneiden aikojen tietäjien, noitien ja shamaanien toimintaan. Kirjassa esitellään parinkymmenen suomalaisen tieteilijän, väitöskirjan tekijän, tohtorin, lehtorin, tietokirjailijan ja folkloristin tekemiä uusimpia tutkimuksia magian eri aloilta.

Magiaa ei voi määritellä tarkkarajaisesti, sillä eri aikoina ja eri paikoissa se on kuvastanut harjoittajiensa persoonaa ja heidän lähiympäristönsä perinteitä. Kun tiede ja uskonto tarkastelevat asioita ikään kuin ulkoapäin niin magia nousee ihmisen sisältä. Tämä kirja ei siis opeta magiaa, vaan on tieteellistä esitystä aihepiirin eri osa-alueilta. Ajallisesti kuvaukset liikkuvat keskiajalta nykypäivään ja maantieteellisesti sijoittuvat pääasiassa Suomeen ja naapurimaihin.

Tuhdissa kirjassa on mitä mielenkiintoisimpia lukuja. Keskiaikaisista kirkkomaalauksista voi nähdä millaisissa pahoissa ja moraalittomissa teoissa pirut ovat olleet osallisina. Norjan ja Ruotsin noituudesta ja noitaoikeudenkäynneistä on tarkkoja kuvauksia. Eri aikakausina kansakuntiin vaikuttaneista hengistä, geniuksista, sekä luonnon elementaaleista on oma lukunsa. Varsin jännittävä on Ruotsin Kristiina-kuningattaren arkisto ja käsikirjoituskokoelma alkemistien ja maagien toimista.

Parantaminen on aina ollut yksi tärkeimmistä magianharjoittajien tehtävistä. Siihen liittyviä rituaaleja, loitsuja ja merkillistä esineistöä esitellään useassa tutkimuksessa. Yksi ansiokkaimmista liittyy 1800-luvun taikuuteen Pohjois-Savon alueella. Tuusniemen kirkon kivijalasta ja sillan alta löydettiin kymmeniä pieniä leppäpuusta veistettyjä ruumisarkkua muistuttavia pikkukirstuja, joiden sisällä oli kuivunut sammakko. Vastaavia sammakkokirstuja on löytynyt muistakin kirkoista. Tutkijat selvittävät mitä tarkoitusta varten niitä oli tehty, kuinka niitä on käytetty ja millaisiin rituaaleihin ne liittyvät.

Aivan huikea kuvaus on vehmersalmelaisen ”turjan” ja käärmeidenkesyttäjä Vupeksen suorittamista taioista ja parannusrituaaleista. Täytyy sanoa, että siinä olisi nykynoidille tekemistä! Tässä kohtaa kirjaa odotin esittelyä myös Suomen kenties kuuluisimmasta silmänkääntäjästä, itäsavolaisesta Kuikka Koposesta, mutta hänen elämästään ja toiminnasta on tosin tehty kirjoja jo aiemmin.

Magiaa ennen ja nyt käsittelee aihepiiriään suhteellisen laaja-alaisesti. Kirjassa ruoditaan myös uudempaa suomalaista fantasiakirjallisuutta ja esitellään muutamia sen edustajia. Uuspakanuutta tarkastelevassa luvussa kirjoittajat tekevät visiitin pakanallisille syysmessuille eli pakanafestareille. Tuossa luvussa pisti hiukan silmään tutkijoiden lievä asenteellisuus. He esimerkiksi käyttävät uushenkisyys-sanaa paljolti pakanuuden tai magian synonyyminä, mitä se ei lähestulkoonkaan ole. Uushenkisyys pitää sisällään suunnattomasti enemmän. Tutkijoille messuilla kävijät näyttäytyivät ikään kuin shoppailijoina, jotka erilaisista rakennuspalikoista kokoavat itseään miellyttävää henkisyyttä. Se on aika pinnallinen näkemys, ja vain harvojen kohdalla pitänee paikkansa.

Kirjan viimeisessä luvussa päästään tutustumaan eteläsiperialaisten vähemmistökansallisuuksien shamanismiin, joka pitää sisällään sekä perinteisiä että uudempia toimintatapoja. Niitä vertaillaan suomalaisten shamaaniliikkeiden piirissä toimivien ihmisten näkemyksiin. Venäjällä shamaaninen toiminta on julkisempaa ja osittain valtion taholta kontrolloitua ja jossain määrin politisoitua. Jotkin shamaanijärjestöt jopa haluaisivat, että shamanismi tunnustettaisiin siellä yhdeksi pääuskonnoksi.

Kaiken kaikkiaan tämä kirja on antoisa katsaus magiaksi kutsutuille elämänalueille. Se antaa omalla tavallaan kiinnostavan tieteellisen näkökulman tutkimuskohteisiinsa. Bonuksena kaikkiin lukuihin liittyy runsaasti taustatietoja sekä viittauksia aiempiin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen.

Heikki Juutilainen