Luonnon näkymätön kauneus

Sinikka Piippo

189 s.
Kustantaja Sitruuna Kustannus, 2018

*VUODEN RAJATIETOKIRJA 2018 YLEISÖÄÄNESTYKSEN VOITTAJA*

Istu hiljaa. Ole tuuli. Unohda huolet ja unohda tuo joku jonka kuvittelet olevan sinä. Anna ajattomuuden viedä ja koe, koe ilman ennakkoluuloja. Astu toiseen maailmaan ja kuule mitä se kertoo sinulle. Astu maahisten, keijujen ja lohikäärmeiden maailmaan.

Tämä kirja kertoo kokemuksista, joita kirjoittajalla on ollut luonnosta, sen henkisyydestä ja luontoa kansoittavista, usein näkymättömistä olennoista. Se koostuu paljolti ajatelmista joita nämä olennot ovat tuoneet esiin muistiin merkittäviksi. Kirja kertoo kauneudesta, viisaudesta, rakkaudesta, huumorista mutta myös huolesta, jota luonnonhenget haluavat tuoda tietoomme maapallon tilasta.

Kirja kertoo viisaudesta, mitä maahiset, keijut ja lohikäärmeet ovat halunneet ilmaista joko henkilökohtaisella tai laajemmalla tasolla. Kirja auttaa näkemään ja kokemaan maailman ja meidät itsemme syvemmin ja kaikkeuden osana.
Sinikka Piippo on opettanut ja kirjoittanut lääkekasveista, yrteistä, villivihanneksista, mieltä ja kehoa kuntouttavista kasveista jo pitkään. Tässä kirjassa tutustut uuteen Sinikkaan. Häneen, joka aidoimmillaan istuu puun alla ja kuuntelee.

Ultran kirja-arvio:

Kasvitieteilijä Sinikka Piippo on vuosien mittaan näyttänyt tutkijan voimansa kirjoittamalla lukuisia kirjoja kasveista ja niiden ominaisuuksista; hyötykasveista, vihanneksista, yrteistä, jotka ovat suorastaan hengästyttäneet perinpohjaisilla tiedoillaan. Aavistuksenomaisesti niiden taustalla on tuntunut intuitiivinen suhde tutkimuskohteisiin, jollain tapaa syvempi kuin pelkästään tutkijan ja objektin tieteellisen viileä suhde. Nyt uudessa kirjassaan Sinikka Piippo avaakin hengen voiman yhteyden meitä ympäröivään luomakuntaan kertomalla kokemuksiaan luontoa kansoittavista, silmälle näkymättömistä olennoista.

Niin kuin me ihmisetkään emme ole robotteja vaan fyysisen olemuksen lisäksi omaamme monia näkymättömiä ja mittaamattomia olemuspuolia, samoin kaikilla muilla luomakunnan olennoilla on myös epäaineellinen henkinen puolensa – ja sitten on niitä, joilla on vain se, ja materia-olemus puuttuu. Sinikka Piippo kuvailee, että hänen kohtaamansa olennot ovat tavallaan eri taajuudella eläviä. Usein sekoitetaan puiden ja kasvien oma henki ja niissä asuvat luonnonhenget, jotka elävät symbioosissa ja tukevat toisiaan, puiden henget yhdessä luonnonhenkien kanssa. Kysyessään kohtaamaltaan maahiselta, onko se luonnonhenki, kirjoittaja saa vastakysymyksen: ”Oletko sinä itse luonnonhenki?” – Kas siinäpä oiva näkökulma, jota jokaisen kannattaa mietiskellä hiukan syvemmin.

Teoksen alkupuolella Piippo selvittää hiukan kirjan syntyyn johtaneita taustojaan, joista merkityksellisimpiä ovat olleet lukuisat vierailut Brittein saarille, siellä saadut kokemukset ja sen kulttuurin myyttinen sisältö. Lukija saa tietoa luonnon peruselementeistä ja luonnonhenkien useimmiten käytetystä luokittelusta. Ryhmiin erottelu ja nimitysten antaminen rikkaalle henkimaailmalle tuntuu yleisesti ottaen jonkin verran rajoittavan näkökulmaa ja näkymättömästä luonnosta saatavia tuntemuksia, mutta kyllähän se toisaalta selkeyttääkin asioita, kuten esimerkiksi tämän kirjan otsikointia. Kysyttäessä keijuilta ”Miksi te haluatte minun kutsuvan teitä?” kuullaan vastaus: ”Sanat ja luokittelut ovat aika turhia”.

Kirjan päiväkirjamaiset pikku kertomukset ja keskustelut luonnonhenkien kanssa tarjoavat tunnelmatuokioita mutta sisältävät myös opastusta täyteläisempään henkiseen elämään ja luomakunnan kaikkien puolien kunnioittamiseen. Tämän kirjan luettuani tunnen olevani jollain tapaa taas valmiimpi ja rohkeampi kuuntelemaan luontoa ja löytämään itsestäni hitusen enemmän luonnon henkeä.

Vaikka luonnonhengistä on suomeksikin eri aikoina julkaistu useita kirjoja tuo tämä Sinikka Piipon teos hienon ja syvällisen lisän tämän koko maapallolle elintärkeän alueen tuntemukseen. Ilon ja rakkauden tunteiden lisäksi sydämen avaaminen luonnon henkiseen puoleen vaikuttaa koko elämään. Näemme maailman uusin silmin ja koemme sen uusin aistein.

Heikki Juutilainen