Linkolan perintö

Kalastaja Pentti Linkola on Suomen tunnetuin ekologinen ajattelija. Kun hän keväällä 2020 kuoli, Linkolan perintö piti kirjoittaa.

Matti Virtanen, Jasmina Ollikainen, Timo Hännikäinen ja Jussi K. Niemelä tarkastelevat Linkolaa vaihtelevista, tuoreista näkökulmista, samastuen, hyväksyen, arvostellen, opponoiden. Kaikki kirjoittajat ovat kohteensa tavoin tunnettuja valtakulttuurin kriitikkoina ja vastavirtaan soutajina.
Mikä oli Linkolan suhde natsismiin, sosialismiin, vihreisiin, kristinuskoon, islamiin, työläisiin ja porvareihin? Linkolan perinnöstä selviää, miksi kalastaja on niin suosittu kansallismielisten ja jopa uusnatsien keskuudessa. Vastaavasti kirja valottaa edistysmielisten vihreiden feministien monin tavoin ristiriitaista Linkola-ihailua.

Teos sisältää runsaasti aiemmin julkisuudessa käsittelemätöntä aineistoa ja herkullisia anekdootteja.
Linkolan monipolvinen ajattelu on polarisoituneessa yhteiskunnassamme ajankohtaisempaa kuin koskaan. Hänen perintönsä ei jätä ketään kylmäksi.

Ultran kirja-arvio:

Heti alkuun on sanottava, että kirjan nimi on harhaanjohtava, sillä kovin yksisilmäinen näkökulma toimittajilla on Pentti Linkolan elämäntyöhön. Linkolan todellinen perintö on suurimmalta osin aivan muuta kuin mitä kirjoittajat esittävät. Kirjaa lukiessani mieleen nousi kuva Albert Edelfeltin tunnetusta maalauksesta Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista. Ajateltiinko tässä, että nytpä voi lyödä kun äijä itse ei enää älähdä?

Kirjan päätekijät, toimittajat Jussi Niemelä ja Matti Virtanen ovat pieteetillä koonneet materiaalia Linkolan puheista, kirjoituksista ja kirjeenvaihdosta, mutta erittäin tarkoitushakuisesti. He korostavat pääasiassa Linkolan negatiivisiksi katsottavia kommentteja ja näkemyksiä ja tuovat esille hänen vastenmielisiksi hahmottuvia luonteenpiirteitään, unohtaen lähes täysin sen mittavan elämäntyön jota Pentti Linkola teki Suomen luonnonsuojelun hyväksi; no ehkä jokin Luonnonperintösäätiön perustaminen tulee ohimennen mainituksi.

Terävänä ajattelijana ja osaavana kynänkäyttäjänä Linkola tiesi, että kärjistämällä ja provokatiivisia ajatuksia heittelemällä pääsee otsikkoihin ja pysyy kansan puheenaiheena, jolloin myös esitysten pääasia – elämän suojelu ihmisten järjettömyydeltä – pysyy esillä. Kukapa välittäisi kovin kauan kuunnella ”olkaa nyt kilttejä pupuille ja ötököille” -puhetta. Tokihan Linkola esitti suoria terroristisia ja diktatorisia ajatuksia koska hän ahdistuneena näki ihmiskunnan enemmistön sokean itsekkyyden ja nykyisten elämäntapojen seuraukset. Hän katsoi rohkeasti elonkehän laajaa kokonaiskuvaa, kun taas kirjan päätekijät kaivelevat hänen virheitään ja ajatusten ristiriitaisuuksia.

Toimittaja Virtanen on kerännyt Linkola-sitaatteja koko tämän julkisen esiintymisen vuosikymmeniltä ja kommentoi niitä omalla tavallaan. Niemelän artikkelissa on samaan aiheeseen filosofinen näkökulma, hän tutkailee onko jokin Linkolan näkemys hegeliläinen vai rousseaulainen tai uusmalthusilainen. Tuskin lintumies itse pohti sanomisiaan tältä kannalta.

Kirjaan on otettu myös kahden muun kirjoittajan, Jasmina Ollikaisen ja Timo Hännikäisen suppeat Linkolan elämäntyön merkittäviäkin puolia esiin tuovat esseet. Niille on kirjassa suotu vain 10 ja 15 sivun verran tilaa, kun päätekijöiden, Virtasen ja Niemelän ruodinnat käsittävät 300 sivua, joten myös alaotsikkoaan myöten, Esseitä puolesta ja vastaan, kirja on kaukana sellaisesta objektiivisuudesta ja tasapuolisuudesta, jota ammattitoimittajilta odottaisi.

Heikki Juutilainen