Juuri ilmestynyt!
Juhani Tarkkonen
247 s. kovakantinen
Kustantaja UFO-Finland, 11/2026
Entä jos ihmiskunta on pitkään elänyt maailmassa, jossa Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden läsnäolosta on kertynyt havaintoja ja jälkiä? Kirja tarkastelee väitteitä ulkosivilisaatioiden vierailuista, humanoideista, aluksista, arkeologisista löydöistä ja hämmästyttävistä peltokuvioista – ja kysyy mitä ne voisivat merkitä ihmiskunnan tulevaisuudelle. Kirja avaa rohkean näkökulman universumiyhteistyöhön ja pohtii, voisiko ihmiskunta aloittaa vuoropuhelun Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa.
Ultran kirja-arvio:
Juhani Tarkkosen uusin kirja Kohti universumiyhteistyötä on kunnianhimoinen kokonaisselvitys ulkosivilisaatioista ja miten niitä tulisi lähestyä. Se on samalla virkistävä lähestymistapa käsitellessään ihmiskunnan tilaa eri näkökohdista, kun ufologian piiriin kuuluvassa kirjoittelussa keskitytään lähinnä erillisiin ufohavaintoihin ja -tapauksiin.
Tarkkonen toteaa, että ”kirjan lähestymiskulma on pääosin sosiaalinen. Se tarkoittaa ulkosivilisaatioiden olemassa- ja läsnäoloon sisältyvän sosiaalisen todellisuuden rakentumista, kuvaamista ja selittämistä”. Kirjan alussa hän luokittelee tarkasti ufoilmiöön kuuluvia asioita vakuuttuneena ilmiön todenperäisyydestä. Hän luettelee useita asioita todisteeksi ilmiöstä, vaikka yleisesti hyväksyttyä ”virallista” tietoa ei ole. Ilmiön tueksi on toki paljon tietoa, mutta toisaalta jotkut vakavasti otettavat ufotutkijatkin suhtautuvat ilmiöön varauksellisesti, koska ovat päätyneet siihen, että ilmiö saattaa olla paljon monimutkaisempi kuin suora oletus muilla planeetoilla olevista avaruusolioista. Toisaalta yhä useammat, jopa Yhdysvaltain viranomaistahot, myöntävät selittämättömien ufojen olemassaolon, vaikka aiemmin ovat ne kieltäneet.
Tarkkosen näkemys ufoista on, että ilmiö on todellinen ja viittaa olemassa olevaan suureen todistusaineistoon. Hän toteaa, että ”täällä läsnä olevat ulkosivilisaatiot ovat kyenneet ratkaisemaan kaikki olemassaolonsa keskeiset ongelmat ja voineet kehittää sivilisaatiotaan monitahoisesti. Sen vuoksi voisimme tunnustaa heidän läsnäolonsa tosiasian ja hakea heiltä aktiivisesti neuvoja omien ongelmiemme osaratkaisuiksi”. Hän vyöryttää eteen suuren määrän todistusaineistoa ufoista ja katsoo, että aineisto asian puolesta on valtava. Erillisinä asioina tuodaan esiin esimerkiksi historiallisia kuvauksia, piirroksia, havaintoja, valokuvia ja vaikkapa peltokuvioita.
Hän käsittelee ulkosivilisaation toiminnan tyypillisyyksiä, jotka erikoisina saattavat monista asioita vähemmän tunteville olla epäuskottavia. Tällaisia ovat esimerkiksi sieppaukset rohkeine oletuksineen. Tarkkonen käsittelee myös ufojen suhdetta ydinaseisiin, jotka ovat vakava uhka ihmiskunnalle. Hän tuo esille rohkeasti erikoisia ufotapauksia, kuten ufojen miehistön kohtaaminen Yhdysvaltain hallinnon kanssa. Tällaisia ovat väitetty tapaaminen presidentti Eisenhowerin kanssa Murocin ja Hollomanin lentotukikohdissa vuosina 1954 ja 1955 sekä väitetty sopimus Yhdysvaltain hallinnon ja Serpo-planeetalta tulleiden avaruusolioiden välillä. Sopimuksen kerrotaan koskeneen 12-henkisen sotilasryhmän lähettämistä kyseiselle planeetalle.
Tarkkosen kohteena on erityisesti ihmiskunnan moraali ja sen yhteiskunnallisia vaikutuksia sekä vaikutuksia myös maapallon tilaan. Mielenkiintoisina erityislisinä kirjassa ovat laajahkot esitykset Urantia-kirjasta sekä kontaktihenkilö Billy Meierista ja hänen väitetystä kontaktisuhteestaan ulkosivilisaation edustajiin. Uskonnot kuuluvat tärkeänä osana ufologiaan ja ovat liittyneet aiheeseen esimerkiksi Sumerin ja Intian vanhojen historiallisten lähteiden tutkimuksessa. Hän toteaakin Urantia-kirjan olevan nykyaikainen uskontoon nojaava teos. Se edustaa modernia käsitystä maailmasta, joskin sen tausta on selvästi kristinuskossa. Billy Meierin valinta erityistarkasteluun viittaa taas suoraan avaruudelliseen ulkosivilisaatioon.
Urantia-kirjan ohella myös sveitsiläisen Eduard ”Billy” Meierin avaruuskontakteille on varattu kokonainen pääluku, joka on kuvaus suorasta kontaktista avaruusolentoihin. Näitä monen kattavia kontakteja ei lopulta kovin paljon ole, ja joukossa on ollut huijareita, jonka Tarkkonenkin toteaa. Meieriakaan eivät kaikki ole pitäneet luotettavana kontaktihenkilönä. Tarkkonen mainitsee itse, että monta sataa valokuvaa ulkosivilisaation ufoaluksista ja koko aineistosta saivat skeptikot liikkeelle. Erityisesti Meierin ottamat liian tarkat valokuvat avaruusaluksista ovat herättäneet epäilyksiä. Kuitenkin kirjassa on monipuolinen kuvaus Billy Meierista ja tämän suhteesta Plejadeilta kotoisin olevan naispuolisen hyvin ihmistä muistuttaneen Semjasen kanssa. Semjase kertoo henkisyyden totuudesta, jolla tämän mielestä on erityisen tärkeä vaikutus älyllisenä ja moraalisena olentona kehittymiseen. Yksilötasoinen kehitys vaikuttaa viiveellä yhteisö- ja sivilisaatiokehitykseen.
Kirja laajenee vielä alueelle, joka käsittelee maailman kriisejä ja niiden ratkaisumahdollisuuksia. Mukana on maapallon luonnon tilaa ja valtioiden välistä valtapolitiikkaa käsitteleviä asioita. Näitä asioita tuodaan esille lähinnä viimeaikaiseen kehitykseen ja lähihistoriaan liittyen. Ihminen on kuitenkin aina ollut samanlainen vain osittain kehittynyt olento, ja viimeaikaiset tuhoisan kehityksen skenaariot johtuvat ihmisen teknisestä edistymisestä ja väestön suuresta lisääntymisestä.
Kirjan viimeisessä pääluvussa esitetään jopa yhteistyöehdotus ja miten voisi edetä ihmiskunnan ja ulkosivilisaatioiden edustajien kanssa tehtävään lähestymiseen jopa virallisella ja poliittisella tasolla. Ajatus on kaunis, mutta miten se olisi käytännössä mahdollista? Keneen tulisi ottaa yhteyttä ja kuka tai ketkä edustaisivat maapalloa?
Kirja ei ole aivan tavanomainen, ja Tarkkonen tuo esiin myös sen poikkeukselliset lähteet. Kyse ei ole tutkimusraportista, vaikka teoksessa käytetään lähdeviittauksia. Kirjan luokitteleminen ylipäätään johonkin tiettyyn lajityyppiin onkin ongelmallista. Lähdeviittaukset ovat tietenkin oleellisia näin poikkeuksellisten ja outojen asioiden käsittelyssä.
Tarkkonen on tehnyt valinnan yhdistellä erilaisia ilmiöitä ja tarkastella niitä ihmisen kehittymättömyyden sekä ulkosivilisaatioihin yhteyden saamisen pyrkimysten näkökulmasta. Kirjan ansiona on ufoteeman laajentaminen ja erilaisten ilmiöiden välisten yhteyksien esiin tuominen, mikä avaa tilaa myös uudenlaisille oletuksille.
Erityisen maininnan ansaitsee UFO-Finland ry:n kustantaman 247-sivuisen kirjan runsas ja monipuolinen kuva-aineisto, joka tuo käsiteltävät aiheet havainnollisesti esille ja rikastuttaa lukukokemusta. Myös teoksen visuaaliseen ilmeeseen ja ulkoasuun on selvästi panostettu. Kokonaisuus on näyttävä ja viimeistelty, ja kirjan ulkoasu tukee hyvin sen poikkeuksellista sisältöä.
Veikko Syrjänen 5.11.2026






Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.