UAP ja ydinaseet

Robert Salas

249 s. kovakantinen

Kustantaja UFO-Finland, 2025

Yhdysvaltain ilmavoimien eläkkeellä oleva upseeri Robert Salas todisti työurallaan tapausta, jossa tunnistamaton ilmailmiö (Unidentified Aerial Phenomenon, UAP) vieraili ydinaseiden luona lamauttaen ne. Omakohtaisen kokemuksen rohkaisemana Salas kertoo tässä kirjassa sekä kyseisestä tapahtumasta että muista vastaavista, jotka on viranomaisten toimesta salattu viimeisten yli 80 vuoden aikana.

Yhdysvaltain ilmavoimien antamien raporttien mukaan UAP:t eivät uhkaa kansallista turvallisuutta, vaikka ne ovat vuosikymmenten aikana vierailleet lukuisia kertoja ydinaseiden lähettyvillä. Nämä lausunnot on osoitettu valheellisiksi lukuisien upseerien ja lentäjien todistusten perusteella.

Kirjassaan UAPs and the Nuclear Puzzle Salas tuo esiin näitä todistuksia, joista moni julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa. Ydinaseisiin liittyviä UAP-tapauksia on dokumentoitu runsaasti, ja viranomaiset ovat niistä tietoisia.

Robert Salas (s. 1940) valmistui vuonna 1964 Yhdysvaltain ilmavoimien akatemiasta. Aktiiviuransa jälkeen hän on vuodesta 1996 lähtien esiintynyt ufo-konferensseissa, radiossa ja televisiossa.

Ultran kirja-arvio:

Näkijän ja kokijan vakava viestikokoelma ihmiskunnalle

Robert Salas (1940 -) ei ole kuka tahansa tietokirjailija, kun kyseessä ovat ydinaseet ja niiden hirvittävä tuhovoima sotatilanteessa. UFO-Finland ry on julkaissut vuonna 2025 suomeksi 249-sivuisen käännetyn teoksen kirjasta UAPs and Nuclear Puzzle: Visitations, National Security, and the Need for Transparency.

Teoksen englanninkielinen alkuperäisversio viittaa ulkosivilisaatioiden alusten käynteihin ydinohjusten laukaisukentille, kansallisen turvallisuuden tiukkaan salassapitopolitiikkaan sekä kaiken tuon salailun lopettamisen tarpeisiin. Salaksen näkemys on se, että ihmiskunta ja erityisesti suurvallat ovat mitoittaneet ydinasevarastonsa tolkuttomiin mittoihin. Kaikki tuo on vastuutonta toimintaa ja sisältää riskin aikaansaada jopa tahattomasti maailmanlaajuinen tuho.

Kirjassa on kahden painoksen vuoksi kaksi esipuheen pitäjää. Aiemmassa versiossa (2015) tunnettu ydinfyysikko ja ufotutkija Stanton Friedman tuo esiin Robert Salaksen kokeneisuuden ja rohkeuden aihepiirissä. Vuoden 2023 versiossa Leslie Kean, joka on ulkosivilisaatioista kiinnostunut journalisti ja tietokirjailija, täydentää Salaksen ansioluetteloa.

Suurvaltojen strategisten puolustussalaisuuksien ylläpito on ollut ainakin 85 vuotta tiukkaa ja sen turvin mutta ilman laillisia ja moraalisia perusteita, on ahdisteltu, vaiennettu, kiusattu ja jopa murhattu ihmisiä. Onneksi kansalaisyhteiskunnan ufotutkimus ja sen myöhemmin laajentuneet kohteet ovat pikkuhiljaa paljastaneet tärkeitä asioita. Viranomaispuolelta niitä on tihkunut kovin niukasti ja usein vasta tilanteissa, joissa nolojen virheiden, väärinarviointien ja tietämättömyyden vuoksi on ollut kertoa puolitotuuksien kaltaisia selityksiä

Salaksen kirjassa on jo aiemmin muissa teoksissa ja artikkeleissa selostettu tapahtumasarja Malmstromin lentotukikohdassa. Tapahtuma-ajankohta oli 24.3.1967. Kapteeni Salas oli tuolloin Oscar Flight-ohjuskentän varakomentajana, kun kentän yläpuolelle tuli lautasmainen ufo. Ufo lamautti kaikki kentän kymmenen ohjusta niin, ettei niitä olisi voinut sillä hetkellä laukaista. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin tilanne normalisoitui, mutta siinä vaiheessa ufo oli jo poistunut alueelta. Ufon väliintulo oli tyyppiesimerkki eräiden ulkosivilisaatioiden demonstraatiokyvykkyydestä.

Salas ei ollut ainoa todistaja tapahtumalle, vaan Salas herätti myös toisessa huonetilassa olleen komentajan, eversti Fred Meiwaldin. Lisäksi muitakin kentän työntekijöitä ja erityisesti ulkotiloissa työskennelleet vartiosotilaat saattoivat havaita ufon leijuvan ja liikkuvan kentän yläpuolella. Tapaus ei siis ollut todistettavissa psyykkiseksi havaintovirheeksi, sepitelmäksi tai edes maanpäällisen vihollisen teknologiseksi tuotokseksi

Oman kokemuksensa lisäksi Salas tuo esiin joitakin muitakin tapauksia, joita voitaisiin kutsua ydinaseiden vastaisiksi demonstraatioiksi. Ulkosivilisaation tai ulkosivilisaatioiden viesti oli tullut selväksi: ydinaseet ovat vaaraksi ihmiskunnalle ja mahdollisesti myös täällä läsnä olevien ulkosivilisaatioiden toimintaympäristölle.

Sotilaasta kansalaisaktiiviksi

Salas valmistui vuonna 1964 Yhdysvaltain ilmavoimien akatemiasta ja toimi sotilastehtävissä aina vuoteen 1996 saakka. Sen jälkeen hän on toiminut kansalaisaktiivina, jossa roolissa ulkosivilisaatioiden läsnäolon näkijänä ja kokijana hän on tuonut esille näkemyksiään ydinaseiden tuhovoimasta. salailusta. Hän on esiintynyt kansainvälisissä ufokonferensseissa, tuottanut lehtiartikkeleita ja kirjoja sekä tarjonnut kokemustaan kongressin jäsenille – viimeksi mainituille turhaan tähän saakka.

Ulkosivilisaatioiden läsnäolon tosiasia on muodostanut sosiaalisen umpion, jossa poliittisia toimijoita, akateemisen tiedeyhteisön jäseniä ja osaa tiedotusvälineiden tähtitoimittajista pelottaa paneutua aihepiiriin. On selvää, että Yhdysvaltain viranomaispiirit ja tiedusteluorganisaatiot ovat tehneet heidän olemisestaan vaikeaa, mikäli he tarttuisivat vakaasti selvittämään todellisuutta.

Kirjassa on yhtenä mottona hallitusten salassapidon suojaamista ja vähentämistä käsitelleen toimikunnan raportin kohta: ”Salassapito on eräänlaista hallituksen sääntelyä … yleensä hallitus määrää, mitä kansalainen saa tietää.”

Voisiko asiaa enää selvemmin sanoittaa – ainakin yhdysvaltalaisen yhteiskunnan näkökulmasta. Kuinka moni tietää, että vuonna 1960 säädettiin lait AF200-E ja JANP 146, joissa ufoja koskevan tiedon paljastamisesta ja yhteydenpidosta ulkosivilisaatioiden edustajiin voitiin rangaista 10 vuodella vankeutta ja asettaa 10 000 dollarin sakko? Sakon määrä oli tuohon aikaan musertavan suuri tavallisille kansalaisille.

Voi kysyä, miksi tuollaisia säädöksiä tarvittiin, koska virallinen Yhdysvallat kielsi ulkosivilisaatioiden läsnäolon ja leimasi valtaosan vakuuttavista ufohavainnoista sellaisiksi, että ne voitiin selittää luonnollisiksi ilmiöiksi. Jopa akateeminen tutkijaryhmä totesi ns. Condonin komitean raportissa vuonna 1968, että mitään varmaa näyttöä ulkosivilisaatioiden läsnäolosta ei ollut eivätkä ufot aiheuta uhkaa kansalliselle turvallisuudelle.

Salaksen kirja tuo esiin sen, että kansalaisyhteiskunnan ulkosivilisaatiotutkimus on alkanut tuottaa kirjallisuutta, jossa ulkosivilisaatioiden demonstratiivinen toiminta ja ydinaseiden vastaiset viestit kannustavat tarkastelemaan yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä viranomais- ja sotilasorganisaatioiden toimintaa aiempaa laajemmasta näkökulmasta. Laajennettua näkökulmaa voisi kutsua sosiokulttuuriseksi tai politologiseksi. Tässä suhteessa tuo edellä kuvattu näkökulma onkin Salaksen kirjan painopistealue. Salas tietää, mistä kirjoittaa ja puhuu. Sen vuoksi nimenomaan tuollainen teemoitus on suuri palvelus ihmiskunnalle.

Salaksen kirja on erityisen hyödyllinen niille, jotka haluavat laajentaa, syventää ja monipuolistaa sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden toimintatapoja suhteessa ulkosivilisaatioiden alusten tekemiin väliintuloihin. Erityisen tärkeää tietoa kirjassa on ydinaseiden muodostamasta uhkasta.

Juhani Tarkkonen