MaaDonnat

Maarita Rantamaa

333 s.

Kustantaja Sieluntie, 2021

Maarita Rantamaan esikoisromaani MaaDonnat kertoo neljän naisen matkasta halki Suomen – maan, joka kartalta katsoen muistuttaa New Yorkin Vapaudenpatsasta Lady Libertyä.

Kuoleman ymmärtäminen hengen lähtönä, yhteys henkimaailmaan ja ajatus jälleensyntymästä tulevat naisten ja reitille osuneen suomalaisen filosofimiehen pohdittaviksi heidän kesäisen retkensä yllättävissä käänteissä.

Maarita Rantamaa on syntynyt Tampereella 1959, opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä Turun yliopistossa ja työskennellyt sekä kirjastoissa että kirjakaupoissa. 2000-luvun alussa hänellä oli Tampereella henkisen kasvun kirjallisuuteen keskittynyt kirjakauppa Valkoinen Sulka. Muutettuaan Lappiin Utsjoelle 2011 ja suoritettuaan matkalupalvelujen tuottajatutkinnon Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa (Sogsakk), hän on ollut mukana B&B -majoitustoiminnassa Tenojoen tunturimaisemissa. Runokokoelman ”Taas tanssivat Jumalattaret” hän on julkaissut omakustanteena 2015.

Ultran kirja-arvio:

Maarita Rantamaan kirja MaaDonnat on monitahoinen ja mielenkiintoinen kattaus henkisistä tapahtumista ja seikkailuista New Yorkista Suomen Lappiin. Juonen kutoo yhteen tarina Lilasta, yhden päähenkilön Petran kummitädin kuolemasta ja testamentista. Ja tämän kuoleman jälkeen jättämästä kirjeestä viedä hänen tuhkansa Lappiin. Jokaisen neljän – amerikkalaisen, ranskalaisen, espanjalaisen ja suomalaisen – naisen MaaDonnien tarinat kutoutuvat yhteen ja he kaikki löytävät toisensa lopuksi Kilpisjärvellä.

Kirja on mainiosti kirjoitettu tarinoiden kokoelma, joissa on tunnetta, tapahtumia ja jännitystä. Naiset vaeltavat pyhissä paikoissa Hattulan kirkosta vapauden patsaaseen. He kulkevat Suomi-neidon läpi ja vapauttavat monilla eri tavoin jumalatarvoiman.

Pohjan neidon lumous -runo ohjaa heitä ja miksei myös lukijaa. Ohessa siitä pieni ote:

”Olkoot kaikki olennot onnellisia kaikkialla

Avautukoot kaikki sydämet rakastamaan kaikkialla

Puhdistukoot kaikki vedet ja veret, luut ja ytimet,

Maat ja mantereet

Kristallinkirkkaiksi kaikkialla…”

Kirjassa on ylistysrunoja Suomelle ja jumalattarille.

Rantamaa onkin aiemmin kirjoittanut runokokoelman Taas tanssivat Jumalattaret (2015). Hän on opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä, eurytmiaa ja monia muita henkisiä suuntauksia.

Kirjassa on hauskaa huumoria ja sanailua, joka on erityisesti mukana kohtauksissa Tampereella, jossa he kiertävät katsomassa kaikki Tampereen monet naispatsaat ja tekevät omia seremonioita naiseuden kunniaksi.

Naiset vaeltavat etsien voimaa, jolla rakennetaan uutta maailmaa. Uusi maailma on avarakatseista, henkistä, feminiinisen ja maskuliinisen tasapainossa olevaa ja ennen kaikkea oikeudenmukaisen jaon maailmaa.

Kirjailija kuvaa, miten nykyinen maailma edelleen janoaa moraalisen valon saapumista. Monelle lukijalle lienee tuttu vanha teosofien maininta: Valo tulee Pohjolasta. Sitä valoa Suomi onkin kantanut ainakin näihin aikoihin asti demokratian ja sananvapauden ja kohtuullisen tasa-arvon maana. Tätä valoa tulisi kantaa ja vahvistaa kaikkialla. Tarina eteneekin sen voimistamiseen Lapin tunturilla, kun Lila tädin tuhkat leviävät pyhän tuulen mukana kaikkialle maailmaan.

Monet naisten kokemat henkiset ilmestykset kuvataan kiinnostavasti. Onkin hienoa, että kirjallisuuteen ilmestyy teoksia, jossa kuvaillaan henkisiä kokemuksia ja näkyjä. Tällaista kirjaa on kaivattu.

Rantamaa on onnistunut mainiosti ja monet kirjassa olevat runot puhuttelevat runon soinnuin. Lapissa asuva Anna romaanissa kysyy, millainen paikka maailma olisi, jos naisia ja luontoa ei enää raiskattaisi?

Runo, jonka nimi on Unelma, vastaa tähän kysymykseen toteamalla…

”Minulla on unelma Maasta

Jossa jokainen ihminen Ymmärtää

Jokaisen kehon olevan pyhän hengen temppeli

Jota tulee kunnioittaa ja pyhänä pitää

Minulla on unelma Maasta

Jossa puhutaan sydämen. Kieltä

Maasta

Jossa pelkoa ei ole

Ja jossa uskontona on rakkaus.”

Riitta Wahlström