Varjotaival – Eurooppalaisen esoterian historia

Rikhard Larvanto

248 s. kovakantinen

Kustantaja Salakirjat, 2024

Varjotaival – Eurooppalaisen esoterian historia on kirja eurooppalaisesta kulttuurista ja sen esoteerisesta historiasta. Kirja kokoaa yhteen merkittäviä eurooppalaisia henkilöitä, historiallisia tapahtumia ja hämyisiä salaseuroja, ja esittelee näiden yhteyksiä esoteeriseen maailmaan.

Kirja seuraa esoteerista jokea aikojen virtausten läpi. Se vie lukijansa antiikin ajan mihtralaisten temppeleiden rituaalikammioista hetkeen, jona kristityiksi kutsuttu kultti julistettiin Rooman valtionuskonnoksi. Matka kulkee temppeliritareiden rovioilta renessanssin palatseihin, joissa hermeettiset tekstit ja alkemia tekivät uutta nousuaan. Polku kulkee 1600-luvulta, modernin tieteen synnyn ja valistuksen ajan halki 1800-luvun ranskaan, josta uusi okkulttinen aalto nousi Euroopassa. Kirja kokoaa yhteen kuuluisia eurooppalaisia henkilöitä, historiallisia tapahtumia ja salaseuroja, ja esittelee näiden yhteyksiä esoteeriseen maailmaan.

Kirja on monipuolinen yhdistelmä erilaisia kirjallisuuden lajeja. Se on historiallinen tietoteos, joka kokoaa yhteen tuhansia vuosia kulttuurien historiaa. Se on matkakirja, joka vie lukijan paikan päälle muinaisten mihtralaisten maanalaisista rituaalikammioista juhlaviin vapaamuuraritemppeleihin, Sintran hermeettisistä puutarhoista Sibeliuksen Ainolaan. Ja koska kuva kertoo aina jotakin muuta kuin sanat, kirja hyödyntää Larvannon ammattitaitoa valokuvaajana ja tarjoaa kymmeniä mustavalkokuvia Euroopan historiallisilta paikoilta.

Kirjassa on mustavalkokuvitus.

Ultran kirja-arvio (Ultrasta 1/2025):

Rikhard Larvannon Salakirjojen kustantama uutuus on kirjailijansa mukaan matka menneisyyden mysteerien jättämään varjojen maailmaan. Mutta kyse ei ole muinaisista arvoituksista yleensä, joita voi enää vain varjoina tavoittaa, vaan kirjailijan kompassin kohteena on eurooppalaisen esoterian koko historia. Tätä historiaa hän läpikäy 42:ssa osiossa ja on heti ’kättelyssä’ todettava, että koska antiikin kirjallisuus on – hänen itsensä toteamana – lähes 90 prosenttisesti tuhoutunut, on tavoitteen totaalinen muoto ’historia’ ehkä turhan vaativa; tarkempi olisi partitiivi ’historiaa’.
Lukijalle esitellään siis eurooppalaisen esoterian historiaa. Se toteutetaan toki laajasti asiaan tiedollisesti ja kokemusperäisesti paneutuen, mistä hyvänä esimerkkinä ovat kirjailijan henkilökohtaiset vierailut mysteeriokeskuksissa kuten: Elysionin kentät, Ateenan Akropoliksella, Stonehengen kivikehän äärellä ja Lontoon Freemason Hall’ssa vain muutamia mainitakseni. Yleinen historia, kuten koulusta muistamme, ankkuroituu pääosin ihmiskunnan mielettömyyden monumentteihin eli alituisiin sotiin, suuriin ja vähemmän suuriin sotapäälliköihin; Attilaan, Aleksanteri Suureen, Pompeijukseen, Napoleoniin, Hitleriin jne. Esoterian historian vastaavia peruspilareita ovat antiikin mysteerikultit, monet enemmän tai vähemmän kuuluisat salaseurat
ja niiden johtavat jäsenet.

Vanhimmat mysteerit ovat jääneet paljolti hämäriksi, toki tunnemme jotakuinkin esim. Eleusiksen, Dionysoksen, Egyptin ja Mithran mysteerit, joita Larvanto lyhyesti kuvaa, mutta varsinaisesti astumme esoterian maailmaan eräiden tunnettujen salaisten veljeskuntien kuten
ruusuristiläisten, vapaamuurareiden, Odd-Fellow’n ja Kultaisen aamunkoiton (Golden Dawn) hermeettisen Sääntökunnan myötä. Varjotaival esittelee liikkeitä runsaasti ja asiantuntevasti, mutta niiden määrän vuoksi suhteellisen lyhyesti; kirja sitoo liikkeiden synnyn juutalaiseen kabbalaan ja gnostisismiin. Gnosis saa merkittävän painoarvon, mikä minua gnostilaisuudesta viehättyneenä erityisesti miellytti. Eleusiksen mysteereitä palautetaan erityisesti Akropolin kukkuloilla kukoistaneeseen Kreikkaan, eurooppalaisen kulttuurin kehtoon. Hyvän kuvauksen saavat temppeliherrat, teosofinen liike
ja mm. mesmerismi. Magiaa ja noituutta ja saatanaa ei ole voitu ohittaa. Nimi Lucifer, niin väärinkäsitetty kuin onkin, saa nykyihmisenkin selkäpiin värisemään. (Lucifer kun ei käänny oikeasti ’Paholaiseksi’ missään kielessä, vaan sana merkitse ’valontuoja’ ja viittaa aamu- ja iltatähti Venukseen)

Ansiokkaan kuvauksen ja tilan saavat myös esoteria-käsitteen analysointi ja sanaan liittyvät monet mielleyhtymät. Esoteria on siis laajempi
käsite kuin vain jokin ’sisäiselle ymmärrykselle avautuva’. Lukijan mieleen palautetaan useita esoterian historian merkkihenkilöitä, joista ensimmäisenä mainittakoon Eliphas Levi, mutta paikkansa ansaitsevat tietysti myös mm. Platon, Josephin Peladan ja Papus. Mielihyvin kohtaan kirjassa myös
teosofian suurnaisen Helena Petrovna Blavatskyn (1831-1891). Nimissä on mukana myös joitain okkultismin ’pahoja’ kasvoja kuten vapaamuurariutta mustamaalaamaan keskittynyt heistä eronnut Leo Taxil ja lapsimurhaaja Gilles de Raisi’sta kirjoittanut satanisti Joris Karl Huysmans (1848-1907), joka kääntyi sittemmin katolisuuteen ja tuomitsi aiemmin mm. Charles Baudelairen inoittaman dekadentisti kirjoittamansa. Tämä ja vastaavat ’nippelitiedot’ maustavat mukavasti Larvannon kirjaa. Varjotaival on kirjailijansa mukaan matkakuvaus, tietokirja ja valokuvateos ja kohteitaan tarkkanäköisesti kuvaavana toimii sellaisena varsin hyvin. Tietokirjana Varjotaival sisältää esoterian ohella runsaasti yleistä ja eritoten uskontohistoriaa.
Monella tavalla ja tasolla siis ’sivistävä’ teos. Kirjan taitto on miellyttävä ja teksti sujuvaa ja helppolukuista ja samalla valtaisan määrän mielenkiintoista erityistietoa sisältävää. Kirjailija itse on tekstissä ilkamoivasti ja usein ironisestikin vahvasti läsnä. Toki tämän sinänsä hauskan subjektiivisen otteen
tarpeellisuuteen voi jättää pienen kysymysmerkin. Ehkä olisi myös voinut ajatella antaa joillekin aihepiireille enemmän tilaa ja jättää jotain muuta vähemmälle.

Kaiken kaikkiaan Varjotaival on erinomainen jatkumo Turun yliopistossa alkaneeseen ja Tampereellakin jatkuneeseen esoterian
tutkimukseen, jota ovat edustaneet mm. Nina Kokkinen Totuuden etsijät (2019) ja Tiina Mahlamäki Magiaa ennen ja nyt (2024) Hukantaival, Sonja; Kouvola, Karolina; Mahlamäki, Tiina; Moine, Aleksi, C2 Toimitustyö tieteelliselle kokoomateokselle. Kirjan luettuaan ei voine vähätellä esoterian syvää vaikutusta eurooppalaiseen kulttuuriin. Esimerkkinä vaikkapa vapaamuurari Fredrik Suuren aikaansaama kidutuksen poisto Euroopan oikeuskäytänteistä. Hankkikaa ja lukekaa, saamanne elämys on vaikuttava; oli ainakin minulle.

Tampereella Seppo Heinola, tietokirjailija