Enkelihetkiä – Keskusteluja enkelimaailman kanssa *Vuoden Rajatietokirja!*

Iris Paxino (Suom. Sirkka Ranne)

263 s. kovakantinen

Kustantaja Suomen Antroposofinen Liitto, 2023

Karla Löfgren (FM) valitsi Enkelihetkiä -kirjan Vuoden 2023 Rajatietokirjaksi! 9.5.24 Ultran Avoimissa Ovissa

”Yksittäistä ihmistä ei saattele vain yksi enkeli vaan useita enkeleitä, ja kukin nimenomaan aivan erityisellä tavalla ja erilaisin tehtävin. Sen lisäksi kaikki elämisen ja olemisen alueemme ovat täynnä enkelien toimintaa. Jokaisen maanpäällisen ihmisen elämän syntymää ja muutoskohtia, kriisi- ja tervehtymistapahtumia, vaaratilanteita ja kuolemanprosessia saattaa enkelien moninaisuus. Jokaisessa yhteisötapahtumassa, kaikissa sosiaalisissa tilanteissa enkelit toimivat mukana seuraten ja johtaen. Kaikissa luonnontapahtumissa, maan pinnanmuodostuksissa, sääilmiöissä ilmenevät enkelten voimat. Juuri enkelit avaavat meille kohtalonportit ja muotoavat elämänkulkumme siten, että kohtalonkuviot mahdollistuvat. He inspiroivat ajatteluamme, impulsoivat tuntemistamme ja vahvistavat meitä toiminnassamme. He ympäröivät meitä lempeällä valollaan ja vartioivat rakastaen meitä. He edistävät ihmisen kasvua ja tietoisuuden kehitystä ja mahdollistavat maanpäällisen henkisen veljeyden.”

Iris Paxino on syntynyt 1970 Bukarestissa ja varttunut Romaniassa, Kreikassa ja Saksassa. Kieli- ja talousopintojen jälkeen hän opiskeli psykologiaa, kirjallisuutta ja pedagogiikkaa Stuttgartissa ja Tübingenissä ja väitteli tohtoriksi aiheesta kuolemanrajakokemukset. Hänellä on Stuttgartissa psykologinen ja biografinen vastaanotto, ja hän pitää esitelmiä ja seminaareja antroposofisesti suuntautuneen psykologian alalta. 2009 ilmestyi hänen kirjansa Leben mit dem Schmerz (Elämä kivun kanssa, ei suom.) ja 2019 Siltoja elämän ja kuoleman välillä (suom. 2022).

Karla Löfgren voittajakirjasta:

– Rajatieto on mielestäni kaikkein hyödyllisintä tietoa ihmisille. Ensinnäkin se täydentää käsitystämme todellisuudesta. Se vaikuttaa ihmisen maailmankuvaan avartavasti.

Toiseksi: parhaimmillaan se vaikuttaa myös tietoisuuteemme valaisevasti ja kirkastavasti. Se opettaa todellista viisautta, joka parantaa ja eheyttää – kuin positiivinen tartunta. Se välittää pyhyyttä, joka vallitsee kaiken todellisen tiedon alkuperässä. Parhaat kirjat avaavat kokonaisvaltaisen näkemyksen kaikkeudesta, vaikka toki tarkasti rajatut ja suppeaa aihetta käsittelevät kirjatkin ovat tärkeitä ja tarpeellisia.

Kaikki kisan teokset olivat kielellisesti ja sisällöllisesti hyviä ja kiinnostavia. Ehdokkaiden joukossa oli myös visuaalisesti komeita kirjoja, mutta minun valinnassani painottui sisällön laadukkuus ja merkitys: miten olennaista tietoa lukijalle tarjotaan.

Valintani osui nyt käännöskirjallisuuden teokseen, mikä noudattaa viime vuosien yleismaailmallisuutta kuvastavaa trendiä.

Voittaja on Enkelihetkiä – Keskusteluja enkelimaailman kanssa. Sen on saksan kielestä suomentanut Sirkka Ranne. Bukarestissa syntynyt ja Saksassa työskentelevä kirjailija Iris Paxino on opiskellut psykologiaa, kirjallisuutta ja pedagogiikkaa ja väitellyt tohtoriksi kuolemanrajakokemuksista. Häneltä on ilmestynyt 3 kirjaa, joista on aiemmin suomennettu Siltoja elämän ja kuoleman välillä.

Kritiikkini voittajateosta kohtaan: Kustannustoimittajana olisin editoinut sisältöä, tiivistänyt ja selkiyttänyt — mutta toisaalta enkelien puheessa muotoiluillakin voi olla merkitystä, jota minä en tunne.

Tärkeimmät perustelut valinnalleni: Enkelihetkiä on täysiverinen rajatiedon tietokirja kannesta kanteen täynnä laadukasta sisältöä, joka on sekä ajankohtaista että ajatonta, kestävää. Se sisältää sekä tietoa että eettistä viisautta. Tärkeänä valintakriteerinä pidin sitä, tunsinko lukiessani tarvetta alleviivata ja tehdä muistiinpanoja. Enkelihetkiä-kirjaa lukiessani alleviivasin monilta sivuilta lähes kaiken. Teos antaa loistavia ohjeita oikeanlaisen tietoisuuden ja tahdon kehittämiseen, sydämen avaamiseen ja meditaatioon. Meditaatiota se lähestyy hiljaisuuden näkökulmasta.

Joskus kirjat, joissa pyritään kertomaan jostain aiheesta ”kaikki”, ovat tylsiä ja niistä puuttuu näkökulma. Tässä kirjassa kokonaisuus on yhtenäinen ja sanoma tärkeä: ihmisen on hyvä tietää henkisestä todellisuudesta ja enkelien maailmasta voidakseen toimia paremmin yhteistyössä heidän kanssaan koko maailman parhaaksi. Tämä viesti korostaa solidaarisuutta ja yhteistä vastuuta planeetastamme sekä itsemme ja toistemme kehityksestä. Tämä on vesimiehen aikaan hyvin sopiva kehityssuunta ja tavoite.

Näkemykseni on, että etenkin nyt vesimiehen ajan kynnyksellä meidän on muistettava myös sydäntä, tai teknisyys painottuu liikaa. Teos kehottaakin opettelemaan sydämellä ajattelemista, tuntemista, näkemistä ja kokemista – sydämellä elämistä.

Jo Enkelihetkiä -kirjan ulkoasu herättää saman tunteen kuin mitä sen sisällöstä avautuu. Paperi on vahvaa ja valkoista kuin henkinen todellisuus. Sen energia on puhdasta, vakavaa mutta valoisaa, totista, rehellistä ja painavaa.

Teoksen kielessä on jotain erikoista, siitä huomaa tietynlaisen yli-inhimillisen älyn ja luovuuden, jota enkelit käyttävät välittäessään ihmisten kielelle sanattomia totuuksia, jollaisia ei ole ennen kuvailtu ja joista ihmiset eivät keskustele. (Näin on syntynyt myös osa uskonnoista, kuten islam, jonka enkeli Gabriel ilmoitti Muhammadille.)

Kuten kaikessa kanavoinnissa, paljon riippuu kanavan puhtaudesta, kyvystä ja taidosta. Enkelihetkiä -kirjan sisältö on johdonmukaista eikä mikään siinä herätä epäilyksen tunnetta; se ei ole makeilevaa, ei vetoa egoon eikä tunteisiin.

Enkelien puhe huokuu heidän pyhyyttään ja vilpittömyyttään, josta kerrotaan, että ”sisäisyys ja ulkoisuus vastaavat aina toisiaan”. He eivät esitä mitään, ”heidän olemuksessaan ei ole ristiriitaa, ei mitään murtumaa”. He muodostavat täyden ykseyden ja heidän kokonaishahmonsa edustaa ruumiillistunutta todenmukaisuutta. Valon enkelit ovat täysin sisimpänsä näköisiä, mutta lusiferiset enkelit – ja ihmiset — pystyvät teeskentelemään ja pettämään. Mutta muutaman vuosituhannen kuluttua se ei ole enää mahdollista. Silloin ihmistenkin kasvoista tulee suoraan heidän sisäisyytensä ulkopuoli! Tämä on siis meidänkin kehityssuuntamme ja tärkeä tavoite! Suufimystikko Jalaladdin Rumi antoi tämän ohjeen runossaan jo 1300-luvulla: Ole se miltä näytät, tai näytä siltä, mitä olet!

Todella mielenkiintoisia ovat edellämainituista kaksoiskulkijoistamme eli lusiferisista ja ahrimanisista enkeleistä kertovat luvut. Ne kuvailevat ilmiöitä, joista ei tiedetä tai ainakaan puhuta paljoa, mutta jotka voi havaita itsessään ja ympärillään tultuaan niistä tietoiseksi.

Näitä ns. varjoenkeleitäkin kuvataan rakkaudella ja ymmärtämyksellä, rakentavasti. He ”kantavat negatiivisuuttamme ja kärsivät siitä. He palvelevat meitä uskollisesti, mutta kaipaavat takaisin Jumalan valoon, pois raskaasta tehtävästään.”

Kokonaiskuva ei jää dualistiseksi, vaan palaa ykseyteen.

Tieto on haastavaa, eikä läheskään kaikki avaudu yhdellä lukemisella, vaan tekstiin on palattava monta kertaa – siinä riittää ymmärrettävää.

Enkelihetkiä kertoo enkeleistä kattavasti, sisältäen paljon uutta – mutta lisäksi se välittää viisautta ja hyvyyttä. Se opettaa, miten tulee elää ja vaikuttaa maailmassa, jotta ihminen itse ja koko maailma pelastuisi. Se kuljettaa läpi henkisen todellisuuden hierarkioiden ja sfäärien – sekä ihmiselämän, kuoleman ja inkarnaatioiden. Lisäksi se antaa toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Ja on kansikuvansa mukaisesti täynnä taivaallista valoa ja kauneutta.

Näiden ansioiden vuoksi kirja voitti kilpakumppaninsa, jotka olivat kaikki kiinnostavia ja tärkeitä tietokirjoja. Tässä kirjassa oli kuitenkin enemmän myös omaa henkeä, energiaa. Siinä tuntuu enkelten kädenjälki, pyhyyden kosketus. Siitä aistii korkean henkisen auktoriteetin.

Eikö enkelikirjoja sitten ole vielä tarpeeksi? Ja eivätkö ne ole ”eilisen muotia”? Eivät. Aihe on tärkeä ja avautuu vielä tärkeämpään: lisäämään ja vahvistamaan ihmisten tietoisuutta henkisen todellisuuden rikkaudesta ja vaikuttavuudesta, joka on mielestäni yksi tarpeellisimpia asioita ajassamme – jossa on suuri puute henkisestä tietoisuudesta. Erittäin mielelläni palkitsen ja kiitän Suomen antroposofista liittoa toiminnastaan ja työstään henkisen todellisuuden esiintuomiseksi materialistisessa ja pinnallisessa nykykulttuurissamme. Teoksessa nostetaan esiin Kristusta maailman aurinkona – ja sydämen aurinkona meissä jokaisessa –, mutta ei hiukkaakaan dogmaattisesti, vaan nimenomaan korostaen sitä, miten tärkeää on kohdata henkisyys itse dogmien yläpuolella, omassa tietoisuudessa ja sydämessä.

Cannonin, Paxinon ynnä monien muiden parhaiden teosten perusviesti on sama kuin useimpien henkisten perinteiden, mukaan lukien useimmat uskonnot, eli rakkaus.

Ultran kirja-arvio (Ultra 4/24):

Sata vuotta sitten Rudolf Steiner kehitti kristinuskon, teosofian ja omien tutkimustensa pohjalta antroposofiaksi nimeämänsä suuntauksen, jonka eräs perusajatus on, että kenellä tahansa on mahdollisuus yliaistillisen tiedon saamiseen ja kommunikointiin henkimaailman kanssa. Hän selvitti muun muassa enkelimaailmoiden kategorioita ja rakenteita. Romaniasta Saksaan päätynyt psykologi ja kuolemanrajatutkija Iris Paxino laajentaa tässä kirjassaan Steinerin näkemyksiä edelleen hyvinkin yksityiskohtaisesti. Kirja perustuu Paxinon intuitiivisiin keskusteluihin enkelten kanssa. Hän on herkästi aistinut suojelusenkelinsä ja monilukuisten muidenkin enkeleiden läsnäoloa, olemusta ja toimintaa. ”He pitävät yllä valoamme vaikka itse olisimme sen kadottaneet”.

Enkelit eivät kommunikoi meidän aistimaailmassa käyttämillämme käsitteillä, vaan lähettävät eräänlaisia informaatioimpulsseja. Niistä vastaanottaja purkaa ajatuksen ”imaginatiivisesti ja inspiratiivisesti”, kuten kirjassa selitetään. Näin on Paxinokin oppinut tekemään. Hän esittää runsain määrin suorastaan hämmentäviä näkemyksiä esimerkiksi siitä, minkälainen olentojen moninaisuus meissä vaikuttaa – useimmilla aivan huomaamatta. Aistiemme takana on hänen mukaansa elementaariolentoja, muodonhenkien, liikkeen- ja viisaudenhenkien palvelijoita ja auttajia, jotka pyrkivät poistamaan lusifeeristen ja ahrimaanisten henkien negatiivisia vaikutuksia. On ajattelun, tunteiden, tahdon jne. enkeleitä. Enkelit mukautuvat ihmiskunnan muuttuviin olosuhteisiin, joten nykyisin on myös esimerkiksi liikennettä ja lentokenttiä ohjaavia korkeampia olentoja.

Paikoitellen kirjoittaja syttyy aivan ylenpalttisesti imaginoimaan enkelten ammattikuntia ja erikoiskoulutuksia. Eri kategorioiden olentoja touhuaa hänen mukaansa ympärillämme ja sisällämme ja säteilee meihin sekä fyysisellä että psyykkisellä puolella sellaiset määrät, että tulee mieleen, mihin tässä ihmistä enää tarvitaankaan. Kirjan mukaan esimerkiksi hyvät teot eivät johdu ihmisen omasta persoonallisuudesta, vaan ovat enkelien aikaansaannosta – mutta kaikki hutilointi on kyllä itse tehtyä.

Koska faktantarkistus tällaisen teoksen kohdalla perustuu ja pitääkin perustua lukijan oman sydämen tuntemuksiin, niin lienee parasta, että itsekukin avautuu sielunsa hiljaisuuteen ja tuntee omalla tavallaan enkelten puheen.

Rudolf Steiner aikanaan luennoissaan selvitti henkimaailman hierarkkisia porrastuksia sanoisinko saksalaisen pilkuntarkasti, mutta Paxino panee paremmaksi. Hänen kirjastaan saa käsityksen, että enkelimaailmassa vallitsee lähes totalitarismia hipovan tiukat säännöt, nöyrä kuuliaisuus, hierarkiat ja yhdenmukaisuus. Enkelit huomauttavat tekijälle monta kertaa, kuinka ihmiskunnalle on ”annettu lahjaksi vapaus”. Tuo herättää ihmetystä, aivan kuin henkimaailman puolella vapaus ei olisikaan normaali olotila. Muitakin ristiriitaisuuksia ja suorastaan viitteitä autoritarismiin tästä paljastuu.

Kirjassa on paljon kaunista ja ylevää tekstiä, esimerkiksi siitä kuinka uusi ihmislapsi saapuu tähän maailmaan. Mutta pieni varoituksen sana lienee tarpeen. Henkisen tien kulkijat ovat useimmiten hyvin herkkiä, joten kirjan paikoittainen sekavuus saattaa luoda häiriöitä ja ahdistusta. Kokonaisvaikutelmaksi itselleni jäi epämääräinen outouden tunne.

H. Juutilainen