Kybalion – Tutkimus muinaisen Egyptin ja Kreikan hermeettisestä filosofiasta

Painos loppu!

– Tutkimus muinaisen Egyptin ja Kreikan hermeettisestä filosofiasta
(alkuperäinen nimi: The Kybalion: A Study of the Hermetic Philosophy of Ancient Egypt and Greece)

Kolme Vihittyä

148 s. kovakantinen

suomentanut: Ilkka Laaksonen

Kansi ja taitto: Reetu Viherkivi

Kustantaja Aatma, 2023

Sisällön kuvaus:
Vuonna 1908 nimimerkillä ”Kolme Vihittyä” julkaisivat kirjan Kybalion-Tutkimus muinaisen Egyptin ja Kreikan hermeettisestä filosofiasta. Teos pyrkii välittämään perustavaa seitsemää keskeistä Hermeettistä esoteerista ja okkulttista periaatetta, jotka ovat olleet olemassa ja vaikuttanut muinaisen Egyptin ja antiikin Kreikan ajoista tähän päivään asti. Näiden Hermeettisten (salaisten) opetusten isänä on pidetty myyttistä egyptiläistä Hermes Trismegistosta. Raamatun Uudessa Testamentissa, Apostolien Teot kirjassa viitataan Jumalien sanansaattajaan ja puhetaidon jumalaan Hermekseen. Läpi vuosituhansien on ollut uskollisia sieluja, jotka ovat varjelleet ja pitäneet Hermeettisten opetusten Liekin elävänä, eivätkä ole sallineet sen hiipua. Hermeettisten opetusten verhottua henkeä ja ydintä ovat kantaneet monet henkiset ja filosofiset järjestöt. Opetukset on verhottu jokaisen aikakauden mukaisesti, erilaisiin allegorioihin ja symbolein, jotka tällä tavoin on siirretty opettajalta oppilaalle. Nämä opetukset tunnettiin nimellä ”KYBALION”. Tämän nimen merkitys on kadonnut vuosisatojen kuluessa. Nämä opetukset on suunnattu todellisille okkultisteille ja totuudenetsijöille, jotka haluavat kulkea Suuren Mestarin jalanjäljissä. Opetusten tarkoitus on saada ”oppilas” ymmärtämään ne periaatteet ja lainalaisuudet maailmassa, jolla hän voi muuttaa omaa tietoisuuttaan ja siihen liittyviä olosuhteita.

Ultran kirja-arvio:

Tähän päivään mennessä suurin osa tärkeimmistä esoteerisen kirjallisuuden vanhoista kirjoista on suomennettu. Muutama uudempi merkittävä kirja on vielä suomentamatta. Esim. Kybalion oli vielä suomentamatta, mutta nyt sekin on tehty. Suomennos on kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Siihen osallistuneita Pirjo Aaltoa, Seppo Aaltoa, Ilkka Laaksosta ja Pentti Tuomista on syytä kiittää kohteliaasti ja ylistää teon merkitystä suomalaisen esoterian eteenpäin viemisessä.

Nyt suomennettu, alun perin englanninkielinen Kybalion on väitetysti nimimerkin ”Kolme Vihittyä” kirjoittama. Kirjan oikea kirjoittaja on todennäköisesti kirjan kustantanut William Walker Atkinson. Hänen uskomusjärjestelmänsä oli vahvasti teosofinen ja hän oli jenkkilässä New Thought -liikkeen oman aikansa keskeisimpiä vaikuttajia. Tästä voikin helposti arvata, ettei Kybalion siis sisällä oikeaa hermeettistä asiaa, vaan pikemminkin vanhanaikaista teosofista tulokulmaa henkisiin asioihin.

Kybalionin ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1908. Teos kuvaa seitsemää periaatetta, joiden kirjassa väitetään olevan hermeettisiä. Totuutta arvostava uskontotieteeseen ja esoteriaan perehtynyt tiede- ja kulttuuritoimittaja joutuu kuitenkin toteamaan, että Kybalionin periaatteet eivät kunnolla täytä hermeettisen perinteen tunnusmerkistöä, vaan kyseessä on jonkun, todennäköisimmin herra Atkinsonin, oman villin mielikuvitukset tuottama kooste periaatteista, joita hän on pitänyt esoteerisesti ja okkulttisesti arvokkaina. Uskontotieteen suunnasta tutkien Kybalionin periaatteet heijastavat alkuaikojen teosofian uskomusjärjestelmällistä maailmankuvaa ja ilmiintyvät kirjaan jonkin sortin new age -uskomusten esikartanosta.

Jotkut Kybalion-kirjaa markkinoivat tahot esittävät väitteen, jonka mukaan: ”Kirjan seitsemän lakia ovat keskeisiä hermeettisessä esoteeriassa ja ovat okkulttisia periaatteita, jotka ovat olleet olemassa ja vaikuttanut muinaisen Egyptin ja antiikin Kreikan ajoista tähän päivään asti”. Uskontotieteilijän nämä mainoslauseet saavat hymyilemään ja huvittumaan. Jos haluat tutustua aitoon hermeettiseen muinaiseen kirjallisuuteen, kannattaa lukea esimerkiksi suomennettu kirja Corpus Hermeticum tai Pentti Tuomisen kirjoittamaan kirjaan Gnosis. Gnostilaisuudella on suora ja aito yhteys hermeettisiin pernteisiin.

Jos haluat itse vertailla, mikä ero on hermeettisillä kirjoituksilla ja Kybalionin jutuilla, kannattaa lukea Hermetica nimellä menevää kokonaisuutta. Ne löytyvät hyvälaatuisina nykyään myös suomeksi. Hermetica on joukko myöhäisantiikin aikaisia hermetistisiä kirjoituksia, jotka väittävät sisältävänsä salattua viisautta ja jotka pantiin yleensä Hermes Trismegistoksen nimiin. Joukko säilyneitä kreikankielisiä kirjoituksia 100- ja 200-luvuilta koottiin ja käännettiin latinaksi renessanssin aikana, ja näin syntyi kokoelma nimeltä Corpus Hermeticum.

Kybalion-kirjan markkinointihuumori myös jatkuu: ”Näiden Hermeettisten (salaisten) opetusten isänä on pidetty myyttistä egyptiläistä Hermes Trismegistosta. Raamatun Uudessa Testamentissa, Apostolien Teot kirjassa viitataan Jumalien sanansaattajaan ja puhetaidon jumalaan Hermekseen. Läpi vuosituhansien on ollut uskollisia sieluja, jotka ovat varjelleet ja pitäneet Hermeettisten opetusten Liekin elävänä, eivätkä ole sallineet sen hiipua. Hermeettisten opetusten verhottua henkeä ja ydintä ovat kantaneet monet henkiset ja filosofiset järjestöt. Opetukset on verhottu jokaisen aikakauden mukaisesti, erilaisiin allegorioihin ja symbolein, jotka tällä tavoin on siirretty opettajalta oppilaalle.” Kuten huomaamme, kyseessä on vanhahtavaan kieliasuun puettua teosofista jargonia.

Kybalion sisältää seitsemän periaatetta, jotka kirjassa käydään aluksi läpi tiiviisti. Nämä ovat tietoisuuden periaate, vastaavuuden periaate, värähtelyn periaate, polaarisuuden periaate, rytmin periaate, syyn ja seurauksen periaate, sekä seitsemäntenä sukupuolisuuden periaate. Nämä periaatteet ovat keskenään enemmän tai vähemmän ristiriidassa ja niissä toteutuu mm. kehäpäätelmien logiikkavirhe. On myös helppoa havaita, ettei niillä ole oikeasti kunnon kontaktipintaa hermeettisten opetusten kanssa. Kuitenkin näitä seitsemää periaatetta voi jokainen esoteriasta ja henkisestä kasvusta kiinnostunut soveltaa vähintäänkin meditaation välineenä omassa olemisessaan ja ajattelussaan, ja ne ovat sen vuoksi arvokas osa esoteerista ja okkulttista kulttuuriperinnettä.

Tämän tiiviin ja asiallisen alun jälkeen Kybalionin teksti etenee käsittelemään hiukan syventävämmin näitä periaatteita. Kirja alku (noin 40 sivua) on mielenkiintoinen, mutta nämä loput sata sivua ovat tuskallisempaa jaarittelua ja tulkinnallisuudessaan ne heijastavat 1900-luvun ajattelun ja jopa sovinistisen maailmankuvan kömpelyyttä enemmän kuin varsinaista henkisen ajattelun kyvykkyyttä. Tästä huolimatta ja osin juuri tästä vanhanaikaisesta kömpelöstä ajattelusta johtuen, Kybalion on mielenkiintoinen lukukokemus… kuitenkin. Kirja kuuluu eittämättä jokaisen itseään arvostavan uskontieteilijän, teologin ja sivistyneen kulttuurin ystävän kirjahyllyyn, vähintäänkin kuriositeetiksi ja koristeeksi.

Tapio Sippoin