Pääkirjoitus 5-6/2020

 

 


 



  Oman tiensä kulkija


Jokapäiväisen medioiden korona-annoksen oheen mahtui viime kuun alussa pysäyttävä kuolinuutinen: Pentti Linkola oli kuollut 87 vuoden iässä. Melkeinpä kaikilla on hänen ajattelustaan jokin – edes pinnallinen – käsitys. Hän ehti elämässään moneksi, siitä antaa Wikipedian esittelykin aavistuksen: kirjailija, radikaali syväekologinen ympäristöfilosofi, toisinajattelija, kehityskriitikko, luonnonsuojelija, ornitologi, kalastaja ja esseisti.

Henkilökohtaiset kontaktini Linkolaan olivat vähäiset, mutta omalla tavallaan paljonpuhuvat. Yhden kerran näin hänet puhumassa luomumessuilla, siitä on jo parikymmentä vuotta. 12 vuotta sitten onnistuimme sopimaan hänet puhujaksi erääseen keväiseen ilmaistapahtumaan. Esiintymistä edeltävänä iltana soitimme hänelle varmistaaksemme, että kaikki on esiintymisen suhteen kunnossa. Ei ollut: ”Menin aikanaan kevytmielisesti lupautumaan puhujaksi, mutta nyt lintujen muutto on alkanut, ja menen laskemaan lintuja.”

Linkolalle luonto ja eläimet olivat todellakin tärkeämpiä kuin ihmiset – tai ihmisille annetut lupaukset. Pakko myöntää, että tuolla hetkellä harmitti ja lujasti. Anteeksipyyntöä häneltä ei saatu, ja meidän anteeksiantomme ei häntä kiinnostanut. Hänelle asioiden tärkeysjärjestys oli itsestään selvä.

Edellistä pääkirjoitusta kuukausi sitten tehdessäni koronarajoitukset olivat juuri tulleet voimaan ja aiheuttivat monenlaista hämmennystä. Nyt, muutamaa viikkoa myöhemmin, niistä on tullut rutiinia ja jonkinlainen uusi normaali. Tällä hetkellä hämmennystä ja turhautumista tuntuu aiheuttavan eniten se, että kellään ei tunnu olevan selvää näkemystä, miten tämä tilanne saadaan päättymään ja milloin päästään ns. normaalielämään.

Erityisen turhauttava tilanne on kesän tapahtumien järjestäjille, tämä koskee luonnollisesti myös Ultrapäiviä. Voiko koko päiviä järjestää, siitäkään ei tätä kirjoittaessani ole varmuutta. Ehkä – ja toivottavasti – siihen on saatu selvä vastaus siihen mennessä, kun tämä lehti on kädessäsi.

Joka tapauksessa jo nyt on selvää, että jokaisen ulkomailta lentävän esiintyjän suhteen tilanne on epävarma. Pääseekö heistä yksikään Ultrapäiville? Tätäkään ei voi nyt tietää. Järjestäjiltä, esiintyjiltä, yleisöltä… kaikilta vaaditaan tässä tilanteessa joustavuutta, jollaista ei onneksi aikaisemmin ole tarvittu.

Kaikesta epävarmuudesta huolimatta kevät tulee ja valon määrä maailmassa lisääntyy!

Pidetään toisistamme ja itsestämme huolta!


Marko Kananen

Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE