Pääkirjoitus 2/2020

 

 


 



  On ilmoja pidellyt


Yleensä tätä fraasia käytetään vain sopivana keskustelun aloittajana, mutta tänä talvena sillä on ollut syvempääkin merkitystä. Tätä kirjoittaessani ”loputon marraskuu” vain jatkuu ja jatkuu.

Lumen ja järviä peittävän jään puute tammikuun lopulla on näkyvin merkki siitä, että jotain epänormaalia on meneillään. Vielä talvi ehtii helmikuussa tulemaan – mutta jos ei tule, sitten olemme todella astuneet uuteen aikaan. ”Saadaanko lämpeneminen pysähtymään pariin asteeseen” kuulostaa vähättelyltä – ikkunasta ulos katsoessa tuntuu, että lämpötila on 20 astetta enemmän kuin sen pitäisi olla.

Suomi on pitkä maa, ja Lapissa on toki kunnon talvi pakkasineen – ja jopa tavallista runsaampine nietoksineen. Mutta yllättävän iso osa maasta on tämän ”uuden normaalin” – keskieurooppalaisen talven – kourissa.

Uskolliset talvikengät Kuomat saavat pölyttyä eteisessä, sen sijaan on pitänyt kaivaa varastosta kesäkengät takaisin käyttöön. Talveksi hankitut pilkkivehkeet odottavat avaamattomina paketissa ja urheiluvälinekauppiaat ovat helisemässä myymättömien suksivarastojen kanssa.

Isoin huoli ei kuitenkaan ole talviharrastuksissa. Todellinen vaara piilee siinä, miten tämä kaikki vaikuttaa luontoon. Miten pärjäävät kasvit ja eläimet, menevätkö niiden sisäiset kellot sekaisin keskitalven lämpöaallosta? Ja miten käy, jos nyt alkaakin vielä totinen talvi kunnon pakkasineen?

Ainakin näennäisesti lämpimässä talvessa on hyviäkin puolia. Rakennusten lämmittämiseen kuluu vähemmän energiaa ja liikennekin sujuu kesäkeleissä. Enkä minä itsekään loputtomia paukkupakkasia varsinaisesti rakasta – omassa lapsuudessa ja nuoruudessa tuli paleltua ihan tarpeeksi.

Asiantuntijat ja poliitikot ovat kinastelleet, pitäisikö ilmastonmuutos pysäyttää vai pitäisikö siihen sopeutua. Tämän talven perusteella sopeutuminen on joka tapauksessa välttämätöntä, tehtiinpä tulevan lämpenemisen estämiseksi kuinka päättäväisiä tekoja hyvänsä.

Yleinen konsensus tutkijoiden piirissä pitää ihmisen toiminnan merkitystä keskeisenä lämpenemisessä. Sellaisiakin näkemyksiä on esitetty, että syy olisikin esim. auringon aktiivisuuden vaihtelu, ja ihmisen rooli olisi mitätön eikä päästöihin tarvitsisi puuttua.

Teoriassa tämäkin on toki mahdollista, mutta kuka on valmis ottamaan riskin ja uhkapelaamaan koko planeetan tulevaisuudella. Sitä paitsi saastuttamisen lopettaminen sekä puhtaaseen energiaan siirtyminen on joka tapauksessa järkevää. Teknologia siihen on jo olemassa.


Marko Kananen

Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE