Lokakuu 2016

 

 

 

 

 Markku Jyväkorpi

 

 Erilainen ihmisyyskuva

 

 Lääketieteellisesti eli materialistisesti ihmiskuva on yksinkertainen. Ihminen on sattumalta syntynyt solujoukkio, joka on saanut ihmishahmon.

Kaikki toiminnat pyritään selittämään soluaineenvaihduntana. Sokeat solut ovat kuvaannolliset kuin miljoonien kuoro, joiden sattumanvaraisten toimintojen yhteisvaikutuksesta syntyisi oivalluksia, loistavia kirjoja, musiikkikappaleita, näytelmiä. Tätä ei usko materialistikaan.

Henkissielullisesti tapahtuma on hyvin erilainen. Jumalallinen olento, Itse, monadi on luonut aineellisen kehon maallista elämää varten. Tässä ajattelussa keho on kuori. Elämä, tajunta ja ajattelumahdollisuus tulevat Luojan huomiosta, Tämän läsnäolosta ja energiavirtauksesta.

Mieli ja keho ovat minä-tajunnan työvälineitä. Toisaalta ajatukseen liittyy suuri itseään toteuttava voima. Jokaisen pitäisi olla huolellinen, mitä ajatuksia hyväksyy mieleensä.

Maallinen persoona on omilla ajatuksilla luotu. Jokainen näkee elämän omien ajatuksiensa mukaisena. Mitä enemmän takertuu ajatuksiin, maalliseen persoonaan sekä kehoon, niin sitä vaikeampaa on tiedostaa oma henkinen olemassaolo. Mitä enemmän ihminen takertuu mieleen ja kehoon, niin sitä enemmän myös erillisyys korostuu.

Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että kaikki ihmiset tulevat toisesta valtakunnasta ja tekeytyvät ihmisiksi. Sananlaskuissa sanotaan: "Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista".

Kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" Carl G. Jung on tullut 80000 unen aineiston pohjalla johtopäätökseen, että ihmisessä on kaksi mieltä, persoonaa. Tämä suurempi on Luoja. Samassa kirjassa Jung kirjoitta, että ihminen on saanut mielensä Luojalta. Ilmeisesti tähän liittyen kukaan ihminen ei tiedä, mikä mieli on.

Tietoista Luojayhteyttä sanotaan Luoja-, taivaskokemukseksi. Vain ihmisen mieli voi kokea Luojan Mielen. Rakkaus on ihmisen ja Luojan yhdistävä tekijä. Rakkauden kokemukseen liittyy korkea tietoisuus.

Kirkkouskonnossa on ollut pitkään käsitys, että aineellinen keho nousee taivaaseen. Katolilaisuudessa aikoinaan jopa kerettiläisiä poltettiin, jotta nämä eivät pääsisi ilman kehoa taivaaseen. Luterilaisuudessakin tulee esiin tämä takertuminen. Viimeiselle tuomiolle haudasta nousee "jalostunut ruumis".

Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Ystävyys Jumalan kanssa" sivulla 80 egon olemusta. Ego on luotu illuusion luomiseksi, jotta ihminen voi kuvitella, että oma itsesi on erillään muusta sinusta. Eli se on se osa sinua, joka kuvittelee, että olet yksilö.

"Kun egosta tulee niin suuri, että pystyt näkemään vain erillisen itsen, kaikki mahdollisuudet yhtenäisen itsen kokemiseen katoavat..."

Jeesus kuvasi Vuorisaarnassa elämäntavan, mikä johtaa Luoja-, taivastietoisuuteen. Tämä elämäntapa estää myös takertumasta maallisuuteen. Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että syntymällä ihmiseksi jokainen on tapahtumaketjussa, missä oma Luojayhteys pitäisi tiedostaa. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa.

Ihmisen pitäisi löytää aito minä, sisäinen Itse. Tähän pitäisi suhtautua kuin hyvään ystävään. Mitä enemmän kiinnittää asiaan huomiota, niin sitä todellisemmaksi tapahtuma tulee. Korkeammassa tietoisuudessa kaikki olemme yhtä. Raamatunkin mukaan kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia.

Kehosta irtautumiskokemuksen ovat kokeneet kymmenet miljoonat. Tällöin ihmisen on mahdollista havainnoida itseään henkissielullisena olentona. Tämä kokemus muistetaan yksityiskohtaisesti koko elämä ja siihen liittyy yleisesti kuolemanpelon menettäminen.

On arvoituksellinen sanonta, että katselen itseäni katselemassa itseäni. Kehosta irtautumiskokemuksessa irrotaan kevyesti kehosta ja katsellaan aineellista kehoa. Tällöin pystytään liikkumaan ajatuksen voimalla. Tällöin huomaa tai aavistaa paikalla henkisesti korkeamman olennon, joka mahdollistaa tapahtumat. Tällöin voi huomata tarkkailevansa itseään henkissielullisena olentona sivulta.

Kehosta irtautumiskokemuksessa koetaan ihmisen olemus henkisenä olentoja ja vastaavasti todetaan, että aineellinen keho on pelkkä kuori ilman omaa elämää. Kehosta irtautumiskokemuksessa ihmisellä on suuri vapauden tunne ja voi tulla toive olla palaamatta kehoon, mutta tässä suhteessa tapahtuma ei ole ihmisen hallinnassa.

Maallisesti arvostetaan suuresti menestystä, valtaa, rahaa ja kunniaa, mutta jos ihminen on kokenut Luojaläheisyyteen liittyvän onnellisuuden, niin maalliset mittapuut eivät saavuta tätä. Jokainen etsii onnellisuutta. Mikä on lähinnä ja arvokkainta onkin lähempänä kuin oma hengitys.

Syvemmässä merkityksessä rukous ja meditaatio tarkoittavat hetkeä olla Itsensä kanssa. Joillakin tämä onnistuu parhaiten kävelemällä luonnossa, toisella palvelevassa rakkaudellisessa työssä, toisella keskittymällä ikoniin tai kohottavaan musiikkiin jne. Rukouksessa ja meditaatiossa on olennaista aluksi keskittyä Luojaan kiitollisella tai rakkaudellisella mielikuvalla ja näin irrottautua maallisista ajatuksista.

Ihmiselle kirkastuu jossakin vaiheessa, että on kaiken aikaa Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa, onnellisuuden lähteessä.

Avataara Amma suosittelee, että jokaisessa ajatuksessa ja toiminnassa olisi tapa, mikä auttaa olemaan yhtä Itsen kanssa eli tehdä kaikki yhdessä Luojansa kanssa ja Hänelle.

Olemalla läsnä oleva koko elämän voi muuttaa Luojaläheiseksi meditaatioksi. Henkissielullisesti koko elämä on Luojan läsnäoloa. Raamatun mukaan Hänessä (Kristuksessa) me elämme, olemme ja liikumme.

Kielteisistäkin kokemuksista huolimatta olisi keskeistä olla henkisesti päämäärätietoinen. Usein "pahojen" tilanteiden yhteydessä mahdollistuu henkisen ymmärryksen olennainen kohoaminen. Kun hätä on suurin, niin apukin on lähinnä. Luojalle kaikki informaatiokanavat ovat mahdollisia, usein ratkaisu nähdään symbolisen, selkeän unen muodossa. Elämän kokemuksien taustalla on aina Luojan myötätuntoinen ja rakkaudellinen läsnäolo.
 

Markku Jyväkorpi
www.rajatieto.com

 

 

ALOITUSSIVULLE