Ultran kirjaesittely

 

 

 


Valkeiden Pilvien Tie
- Matkakertomuksia vapaasta Tiibetistä

Lama Anagarika Govinda

Suom. Hilkka Rasku
Basam Books 2013
320 s.

  * PAINOS LOPPU *



Syntyipä eräs suurisieluinen mies nimellä Ernst Lothar Hoffman Waldheimissa, Saksassa 1898. Hän eli aikuiselämänsä omistautuneena buddhalaisuuteen Lama Anagarika Govindana ja kuoli Intiassa 1985. Hän oli runoilija, taiteilija, kirjailija, tutkija, korkeasti oppinut ja buddhalaisuuden ja buddhalaisen meditaation puolestapuhuja. Hän teki pyhiinvaellusmatkansa maan itsenäisyyden ja katkeamattoman kulttuuriperinnön viime metreillä Tiibetissä 1947-48. Valkeiden Pilvien Tie on elettyä kertomusta hänen henkisen oppitiensä kulusta, tästä ainutlaatuisesta ajasta maassa maailman katolla. Se ilmestyi ensi kerran englanniksi 1966.

Lähdettyään Euroopasta Govinda oli asettunut Sri Lankaan buddhistiseen keskukseen jäädäkseen, mutta Elämä puuttui suunnitelmiin ja sattuma vei hänet ensin Intiaan ja sieltä Tiibetiin. Hän toteaakin mitä odottamattomampien seikkojen vaikuttaneen matkan tekemiseen ja sen tehtävän toteutumiseen, mikä hänen matkansa tarkoitus tuli olemaan.

Kirja on paljon enemmän kuin matkustamista, ulkoisessa tilassa etenemistä kohti tuntematonta. Materiaalinen elämä on ikään kuin olemassaolon välttämätön mitättömyys. Mitä syödään ja missä nukutaan, ei ole mielenkiinnon kohteena. Pyhiinvaellus on etsintää ilman päämäärää ja ennalta määriteltyä suunnitelmaa tai tarkoitusta, sisäisessä tilassa etenemistä. Kirjan kohokohdat ovat opettajien, eläväsieluisten ihmisten, gurun ja vaimonsa kohtaamisissa, sekä toistuvat taide- ja luontokokemukset matkan edetessä.

Buddhalaisen päämäärä on astua buddha-tietoisuuteen. Buddha oli valaistunut, eikä ole montaa ihmistä, jotka saavuttavat tämän tilan. Tarkoitus on eteneminen eikä itse saavuttaminen. Jokaisella on sydämessään buddha-tietoisuuden kipinä. Pyhiinvaeltajan matka on sen kipinän elvyttämistä, pyrkimistä sen kohottamiseen ja oman elämänsä tarkoituksen avautumiseen. Govinda matkaa mielessään kiinalaisesta runosta poimitut tulevaisuuden Buddhan sanat: "Vaellan yksin tuhansia maileja... ja valkeat pilvet ohjaavat kulkuani."

Tapahtumat ovat olemukseltaan sattumanvaraisia, mutta kaikella on merkityksensä. Kohtaamisia, paikkoja, unia ja näkyjä, joilla kaikilla on osansa henkisen tulevaisuuden ja drarman etenemiseksi ja elämän tarkoituksen täyttymiseksi. Govinda esittelee johdatuksena runoilijan näyn, kuvauksen Tsaparagin temppelistä ihmeellisine maalauksineen, jossa pienen kukan henki rukoilee jumalatarta säästämään taideaarteet 'kunnes ne ovat täyttäneet tarkoituksensa'. Kahden vuoden ajan Govinda matkaa tuohon kaukaiseen paikkaan, hylättyyn kaupunkiin ja sen punaiseen temppeliin kopioidakseen maalausten jumalhahmot ennen kuin ne tuhoutuvat lopullisesti.

Tekstissä, Hilkka Raskun erinomaisen suomennoksen läpi, Govindan lämminhenkinen kerronta ja hieman vanhanaikainen puhetapa, jollainen se oikeasti tänä päivänä meidän korvissamme olisi, koskettavat lukijaa siepaten hänet täysillä mukaansa. Govinda jakaa sen hetken kokemansa, havaintonsa ja intiimit ajatuksensa lukijan kanssa. Hetket Himalajan korkeuksissa aukenevat eteesi koettaviksi ja aistittaviksi ja hänen hengenelämänsä sulkee sinut otteeseensa elävöittäen mieltäsi.

Govindan matka intialaisen vaimonsa Lin kanssa hylättyyn Tsaparangin kaupunkiin taittuu karavaanien mukana, suurimmaksi osaksi jalan ja parhaassa tapauksessa hevosen selässä mahtavien maisemien halki, pilvikerrostumien läpi ylöspäin taivaan aukeutta kohden. Milloin vaelletaan vehreissä laaksoissa, milloin vuoristojärvillä, milloin pystysuorien kanjoneiden alueella tai jäätynyttä joen uomaa pitkin. Kylmyys, jää, lumi, nälkä ja alituiset vaarat ovat osa maallisia koettelemuksia. Himalajan vuoriston avaruus, karun luonnon kauneus, sen oudot vahvat väritykset ja Tsaparangin maalausten jumalien kuvat ovat matkan vaikeuksien arvoisia.

Tsaparangissa asutaan kivimajassa, jonka kiven raoista paistaa päivä sisään. Pakkasta on yli 20 astetta ja ruokaa niukasti. Uutterasti he kopioivat Valkoisen ja Punaisen temppelin taideaarteita piirtäen ja maalaten. Kolmessa kuukaudessa työ on saatava valmiiksi äärimmäisen niukoissa olosuhteissa, sillä se saattoi olla ainut tapa säilyttää ne jälkipolville kiinalaisten hävitysvimman tietäen. Nykyajan vinkkelistä katsoen tuntuu käsittämättömältä, että kukaan voi elää tuossa kylmyydessä ja vielä maalata aamusta iltaan siveltimen jäätyessä matkalla paperille. Mutta pariskuntaa itse työ innoitti niin, ettei nälkä eikä kylmä koskettanut. Itse taideteosten taivaalliset asukkaat muuttuivat heidän kokemuksissaan eläviksi ja niiden hengen avautuessa heille, he ymmärsivät niiden syvällisen tarkoituksen. Niin työn ilo oli ehtymätön.

Edelleen Tiibet ja sen kohtalo koskettavat. Govindan mukaan "Tiibetistä on muodostunut symboli kaikelle sille, mitä nykypäivänä ihmiskunta kaipaa joko siksi, että se on hukattu tai että sitä ei ole vielä toteutettu." Nykypäivä on siirtynyt Govindan ajoista 50 vuotta, mutta tuo pitänee paikkansa myös meidän aikanamme. Valkeiden Pilvien tie on sanomattoman antoisa, mieltä rikastava monipuolinen teos.


Milan Annerkivi

 

Aloitussivulle