Ultran kirja-arvostelu



 

Galina Seremeteva
Henkisellä polulla – tuuli, tähti ja ajattomuus

Suom. Mirka Venäläinen
Delfiini Kirjat 2009
93 s.

17 e  Tarjous 10 e

 

Kirjan kansi, lentävä lokki ja tuskin havaittava ero vaaleansinisen taivaan ja veden välillä valmistelee lukijaa siihen, miten kaikki on yhtä ja miten kaikki yhtenee. Itseään etsivä ihminen on yksin kansikuvan elementtien kanssa, mutta apunaan hänellä on tuuli ja leijona, joka kuvaa omaa itseä. Emme ole koskaan yksin, eikä mikään ole sattumaa ja valinta on aina meidän.

Päähenkilönä on Vujor-niminen poika, joka löydetään Mooses-lapsen tavoin pajukorista meren rannalta. Vujor saa kasvaa rakastavan ihmisen, Vara-nimisen naisen helmoissa. Vara kerää meren rannalta aina kaiken eteensä sattuvan. Lahjaa mereltä arvostettiin, ohjattiin ja rakastettiin, kunnes oli Varan aika kuolla ja Vujorin mennä maailmalle omaa polkuaan etsimään.

Kun lukija etenee unenomaisissa tiloissa, hän huomaa, miten selkeästi kirjailija tuo esiin muutamien maiden tavat ja nykyihmiselle tutuiksi tulleet kaavat: mikään ei ole kyllin, jonkin asian haluamisen mittasuhteet ja keinot materian hankkimiseksi luovat kylmyyttä, orjuutta ja välinpitämättömyyttä. Rikkaiden ja ajattelemattomien ihmisten asumukset ja orjiksi joutuneiden slummit eivät ole uusi näky, ja vastaavankaltaista löydämme kaikkialta. Jotkut kulttuurit ovat erityisen selkeästi havainnoitavissa kirjan sivuilla.

Vujor huomaa, miten tärkeä asema on luonnolla. Tuuli, vesi ja tähdet nousevat uuteen ulottuvuuteen ja saavat lukijan havahtumaan. Eri paikoissa vaeltava Vujor saa jokaisella pysähdykseltään elämässä selviytymisen keinoja, ja nämä neuvot hyödyntävät patikoivia ja matkaavia nykyihmisiäkin. Nykykiireessä ja elämänmenossa onkin joutunut unholaan paljon vanhoja neuvoja. Neuvot ovat suuri apu myös nopeutuvassa ilmastonmuutoksessa.

Henkisellä polulla –kirjassa on kaksitoista lukua: Pajukori, Tien alku, Pyöreä valtakunta, Pelokkaan everstin valtakunta, Sukellus taivaalle, Varan pitkä tie, Erakko, Suurkaupunki, Uudet tähdet, Aavikko, Rakkaus sekä Uusi aamu.

Mielenkiintoista kirjassa on pelon osuus ja se, miten paljon se estää ja kahlitsee. Se voi saada koko maailman sekaisin – tai on jo saanutkin. Pelkäämme muualta tulleita, ennakkoluulot hajottavat ja hallitsevat. Uskaltaako kukaan enää puhua toisten seurassa, vaietaanko ilmiselvistä asioista, kadehdimmeko toisen työt tai palkinnot kuoliaiksi. Miksi tottelemme pelkääjiä tai hirmuhallitsijoita, jotka hekin pelossaan aiheuttavat hirvittäviä asioita? Pelkäämämme asiat hiipivät meitä lähemmäs. Voisin käsittää tämän kirjan ohjaavan ja rohkaisevan. Tuuli on myös enkeli, joka johdattaa, jos haluamme todella oppia ja nähdä.

Tuula Pelttari

 


Aloitussivulle