Ultran kirja-arvostelu
 


 

Ted Andrews

Väriterapiaopas

Suom. Sari Norkola
Biokustannus Oy

Moni lukija pohtii alkutekijöikseen varmasti sitä, että olenhan minä nyt tutustunut noihin väreihin joka käänteessä, on pukeutumisneuvojaa, on feng shui ja monta muuta juttua, ja miten kallista onkaan käydä muodikkaalla ”väripsykologilla”, koskee se sitten kotia tai omaa pukeutumista. Sillä mielellä minäkin kirjan käteeni otin, jotta muka tietäisin jo jostakin – väärä luulo.

Vaikka kirja on suhteellisen ohut, sen sisältämä tietomäärä on suuri. Kirjailija itse on tutkinut esoteerisiä tieteitä 30 vuotta ja perehtynyt mm. menneisiin elämiin, auroihin, numerologiaan, yrteillä parantamiseen, henkiparantamiseen, tarotiin, Kabbalaan, hypnoterapiaan ja akupainantaan – ei mikään turha mies. Kun tähän lisää vielä villieläinten parissa vietetty aika, nykyiset luennot ja seminaarit metafyysisistä aiheista ja 20 kirjan kirjoittaminen – tähän mennessä on suomeksi ilmestynyt Aurat – miten auroja tunnetaan, nähdään ja tulkitaan, kunnioitus herää totaalisesti.

Kirjailija tarjoaa meille vaihtoehtoja teemalla jokaisella on oma energiarakenteensa. Yksilölliset tarpeet ovat kaiken pohjana, sitten voidaan siirtyä toisten ihmisten kanssa tehtävään yhteistyöhön. Kirjailija painottaa myös, ettei kirjaa pidä pitää kaiken kattava terveydenhoitokirjana vaan yhtenä hyvänä muiden joukossa. Lääketiedettä ei siis harjoiteta, vaan väriterapia on yksinkertaisesti ennalta ehkäisevää hoitoa, ja sairauksien puhjettua värien määrätynlainen käyttö auttaa hoitamaan. Sisimpänsä kuunteleminen on tärkeintä, pakolla ei saa tehdä mitään tai hyväksyä kaikkea.

Meillä kullakin on kuitenkin lempivärinsä ja värit vaikuttavat enemmän kuin kuvittelisi – ne ovat jopa osa kielenkäyttöämme:nähdä asiat ruusunpunaisten lasien läpi / hän oli suuttumuksesta punainen / olla sinisilmäinen / arjen harmaus / sininen hetki / kultainen muisto/ keltanokka olkoot esimerkkeinä.

Valon ja värin maailma, Värit ja niiden vaikutus, Väriherkkyyden kehittäminen, Väriterapia chakrojen voimistamiseksi, Tarvittavien värien löytäminen, Väriterapia ilman ja veden avulla, Värien kanavointi, Kynttilöiden avulla parantaminen, Värien puu, Neljän maailman värit, Parantavat värimandalat ja Kokonaisvaltainen terveys  ovat kirjan mielenkiintoiset luvut, jotka sisältävät ikiaikaisia kokemuksia ja neuvoja eri kulttuureista –yksi tehokkaimmista vaihtoehdoista väriterapiajärjestelmistä on peräisin mystisestä Kabbalasta, jonka Elämänpuu-teema liittyy jokaiseen kulttuuriin, ja syventymällä perinteisiin astrologisiin värikarttoihin ravistelee lukijaa ja innoittaa tätä tarkastelemaan asuinsijaansa ja omaa itseään eri näkökulmasta – maailma ei olekaan niin” mustavalkoinen” kuin miltä näyttää.

Kynttilät ovat aina olleet tärkeässä asemassa (muistakaamme myös Hopi-korvakynttilöiden taika) ja kun niihin lisää oman värikarttansa ja käyttämällä kirjan asetelmaoppeja voi kukin kokeilla, miltä maailma näyttää hoitoterapioiden jälkeen.

Eri väreillä on eri kohteensa ruumiissamme, ja niiden parantava vaikutus on tullut monelle tutuksi – myös kaukoparantaminen väreillä on mahdollista. Hiukan voodoomaista parantamista tulee mieleen s.88, jossa välikappaleena käytetään joko valokuvaa, kynsien kappaleita, nimikirjoitusta, verinäytettä – nämä kuitenkin auttavat  luomaan ajatusmuodon ja suuntaamaan sen suoraan kohti. Parannettavaa henkilöä (ajatus = teko, luominen), mutta kun malttaa lukea todella tarkasti, niin kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Väritilkkuparantaminen kiehtoi minua, ja yleensä eri värien vaikutus eri kehon osiin. Mieleeni nousi äkillisiä ahaa-elämyksiä tutustuessani värien salaisuuksiin. (myös tilkkupeitteet ponnahtivat tietoisuutteeni)Tietämättäni olen helpottanut selkääni ja kipujani, nojatuolini on tumma indigo, sohva kullankeltainen, niiden alla matto vaalean vedensininen, vitriini musta, muutamia takorautaisia ja mustia pikkupöytiä lasipinnoilla, kirsikkapuinen sermi, tummanpunainen afganistanilainen matto lattialla, taulujen kultakehykset, jopa taulujen aiheet, valikoidut koriste-esineet loivat täydellisen ympyrän – vihreää oli vain vähän, keittiön vihreänsiniset voilee-verhot muuttuvat talveksi syväksi indigoksi, makuu- ja työhuoneessa on auringonkeltaista ja kuninkaansinistä, paljon vaaleaa, mutta työtasoni musta. Seinät vaaleanvalkoisen ja vedensinisen sekoitusta – ei tauluja. Ikkunassa  tamperelaisen taiteilija Annukka Ritalahden lyijylasisarja (3 kpl)Toivon tähti, tähti indigonsininen, ympärillään samaa väriä ja näitä kaikkia ympäröi kullankeltainen lasi – esineet olivat pieniä, 10x10 cm, mutta ne vaikuttivat jokaiseen, joka astui huoneeseen – myös työvireeseeni ja rauhoittumiseen. Tietämättäni olin valikoinut oikeanlaisen tyynyn helpottamaan selkääni ja vähitellen kipu vaimeni. Kiinnitin huomioni kotiasuihin jne. Astioihini – erivärisistä kannuista tai laseista juotu vesi, ovat vaikuttaneet tietämättäni – näistä on ohjeet, jotka innostavat lukijaa kokeilemaan.

Myös ne huomiot, miltä vierailijasta tuntuu astuessaan toisen kotiin, jota ei aiemmin ole nähnyt – ja jota kotia kenties karttaa myöhemmin, eikä osaa itselleen selvittää syytä, saivat selityksensä ja epämukava, riitasointuinen olo vaikutti pitkään kotiin tultuakin. Hyvät lukijat, te jotka rakastatte paljon eri värejä, raitoja ja ruutuja, älkää loukkaantuko – jokainen viihtyy omissa kangas- ja sisustusvalinnoissan, kaikilla ei myöskään ole mahdollisuutta valita jne. Panin vain merkille, että väriterapiassa on myös kyse siitä, että käyttäisi taiten värejä, jos suinkin mahdollista: kirjava matto ei välttämättä kokoa yhteen, jos lähellä on kirjava matto, pöytäliina, verhot, tyynyt ja sängynpeite tai huopa ynnä lukuisia erilaisia ja värisiä koriste-esineitä liian tiuhassa tmv. Joskus kirjavan kodin omistaja on huokaissut, että on niin ristiriitainen olo, tai hän riemuitsee uusista verhoistaan tai pöytäliinasta, joka onkin yksivärinen ja sanoo: katso, on paljon rauhallisempi olo. Kun keskittää värejä, tulee rauhallisempi olo.

Naureskelin myös omille verhotouhotuksilleni – ”Taasko sulla on uudet verhot”, mutta niin vain on, että nyt olen löytänyt ne oikeat. Vanhat annoin haluaville, joitakin olen säästänyt, jos joskus tulee tarvis. Nyt oloni on rauhallinen. Kaikkinainen huonekalujen vaihto ja mattojen vaihto tai uuden astian ostaminen ei välttämättä johdukaan muodista vaan siitä, että henkilö on kokenut tietämättään väriherätyksen. Älkää käsittäkö väärin, rakkaat lukijat, kun kerron, että äskettäin sain kylään ihmisen, jonka koti oli varsin värikäs kaikin mahdollisin tavoin, ja hän soitti minulle seuraavana aamuna sanoen: ”Kun en mie saanut untakaan kun vaan silmissä loisti siun kotis ja kun vertasin omaani, niin kyl mie kuule ens töikseni vaihatan mattoja, en mie vaan tajua, mutta jottain kolahti.”  Isäni sanoi minulle jo nuorena: ”Sinulla vissiin pitää olla seinätkin timantteja, kun olet noin tarkka”. Koin häpeää ja olin ymmälläni, sillä en tehnyt koskaan kalliita hankintoja – tai säästin saadakseni haluamani. Nyt ymmärrän, että kirjoittavana ja maalaavana persoonana värit ovat olleet erityisen tärkeät minulle, eikä tässä ole ollut mitään väärää vaan vain oikeata. Viihtymisvärini ovat muuttuneet vain hiukan vuosien saatossa,  kahden viimeisen vuoden kuluessa keltaisen tullessa kuvioon tietoisesti.

Näin paljon huomioita tein jo pelkästään omista oloistani ja ympäristöstäni – tutustukaa itseenne tämän kirjan avulla. Olon muuttaminen voi olla pienellä korjattu. Mutta kukin viihtyköön siinä missä viihtyy. Siihen ei muilla ole nokan koputtamista, mutta eroja on mukava vertailla. 

Tuula Pelttari