Ultran kirja-arvostelu


 

Uforaportti 10
Suomen ufotutkijoiden vuosikirja 2003
Jorma Kosonen, Jukka Lantta, Sami Laitala
252 s. Suomen Ufotutkijat ry
 

 

Pienin askelin eteenpäin

Uforaportti 10 on 30-vuotisjuhlaraportti, ja mikäli tutkimus olisi edistynyt yhtä paljon kuin painopaperin laatu raportin sivulla, tietäisimme ufoilmiöstä jo reippaasti enemmän. Pienten askelten taktiikka on silti purrut. On huomattu kolme merkittävää tasoa; ilmiöitä voidaan tutkia ja selvittää, tapauksia voidaan analysoida ja luokitella myös tiedelähtöisesti, ja ilmiö muodostaa globaalin ongelman, joka on hyvin monimutkainen ja mahdollisesti sisäänrakentunut koko maailmankaikkeuden fysiikkaan, ihminen mukaan lukien. Raportti 10 vahvistaa tätä vaikutelmaa.

Puheenjohtaja Jorma Kosonen, tutkimuspäällikkö Jukka Lantta ja päätoimittaja Sami Laitala ovat koostaneet kiinnostavan lukupaketin joka on läpileikkaus aiheesta. Yksittäiset havaintotapaukset ovat esimerkkinä ongelman olemassaolosta, mutta niissä anti on vähäistä. Tutkijaa kiinnostaa myös tieto ja toimintatapa, jota tutkimustilanteissa eri vaiheissa voidaan soveltaa. Paul Julianin artikkeli raportissa valaisee mielenkiintoisella tavalla tilastollisen tutkimuksen sudenkuoppia. Edistyksellinen tilastotiede ufoista vaatii tarkemmin jäsentynyttä tietoa.

Jos sieppauskertomukset ovat edes tosia ja liittyvät ufo-ongelmaan, tai ovat seuraus- tai sukulaisilmiöitä, saattaisi olla oikeutettua kysyä - mikä aputeoria valaisisi asiaa? Raportti 10:ssä on Elena Seikkalan pro gradu tutkielma Tampereen yliopistossa, aiheena unihalvaus. Selittyisivätkö abduktiot unihalvauksen kautta? Toisena esiintyvät valveunet, jotka korreloivat unihalvauksiin. Mikäli nämä selittäisivät varmuudella ufokontaktit ja abduktiot, emme enää tarvitse avaruusolentoja.

Tommi Ruuskasen, Ahti Karivierin ja Tapio Äyräväisen kooste yksittäiskokemuksista on ällistyttävän lähellä unihalvaus/valveunimaailmaa. Opettavaista epävarmuutta luo ufo-ongelman hajoaminen erilaisiin segmentteihin. Massiiviset ja teknisvoittoiset joukkohavainnot eivät paljon kunnioita unihalvausteorioita, eikä se ole ihme. Nehän ovat taas pääosaltaan helposti selitettäviä virhetulkintoja. Ja kunkin oma mieli antaa tilaa muille selityksille ja myös avaruusvieraille.

Kari Välimaa ja Tapio Äyräväinen selostavat joukon astronomisia ja meteorologisia ilmiöitä, joista on todellakin virhetulkintoja seurannut. Koska artikkeli on uusinto, teksti olisi pitänyt päivittää ajattomaan muotoon, ainakin Hale Bopp -komeetan esiintymisen suhteen. Astronomiset tiedot ovat varsin asiantuntevia

Hyvin mielenkiintoisen osan raportissa saa Jaakko Närvän artikkeli. jossa hän ruotii kiitettävällä täsmällisyydellä ja tarkkuudella Paul Trentin kuuluisista ufokuvista käytyä keskustelua. Väittely on ollut kansainvälisesti ristiriitojen sävyttämää. Tässä yhteydessä Närvän artikkelissa on eräs olettama, johon haluaisin luoda vastanäkökulman. Olettama on peräisin Philip Klassilta. "Ollakseen vilpittömiä Trentien olisi täytynyt haluta kehittää kuvansa mahdollisimman pian, sillä kaikki rehelliset ufohavaitsijat kokevat tarvetta todistaa näkemänsä heti kuin on mahdollista, koska he pitävät näkemäänsä avaruusolentojen aluksena". Klassin olettama on heti epäkelpo, koska toiminta on riippuvuussuhteessa arvomaailmaan, arkirutiineihin ja läheskään kaikki ihmiset eivät priorisoi omiakaan ufohavaintoja oman arvomaailman edelle. On lukemattomia esimerkkejä, joissa havaitsijat suhtautuvat tekemiinsä havaintoihin lakonisen kylmästi "Jotain outoa näin, mitä se oli, en tiedä, tutkikaa."

Myös käsite ufointoilija luo harhakuvia sellaiselle lukijalle, jolla ei ole ufohistorian tuntemusta. Määritelmä antaa liian ylikorostuneen kuvan ihmisestä, jolla saattaa olla vain positiivisella tavalla aktiivinen tapa seurata ympäröivää maailmaa. Tällaiseenkin ongelmaan Pirkko Anttilan ohjaava kirjoitus tieteellisistä menettelytavoista antaa hyvän vihjeen.

Ufotutkimus on myös luonut oman historiansa. Mihin alkuraja vedetään, on hiukan makuasia. Tapani Kuningas 35 vuotta sitten pani potkua asiaan ja kehitti koko valtakunnan tasolle Suomen ufotutkimuksen, joka toimi lähes Suomen Ufotutkijat ry:n perustamiseen asti. Askeleet olivat pieniä silloin, kuin ovat tänäänkin mutta eivät ne ole koskaan olleet suuria muuallakaan maailmassa. Keskimäärin Suomessa ufotutkimus kulkee asiapolkuja. Amerikkalaismallisia hössötyksiä on vähän, onneksi. Uforaportti 10 on suositeltava lukupaketti, muillekin kuin ufoaktiiveille.

Matias Päätalo