Ultran kirja-arvostelu
 



Ufotutkimuksen vuosikirja 2001   kir-uforap8.JPG (29075 bytes)

- Millenniumin ufot (Uforaportti 8)

Suomen Ufotutkijat ry. 2001 190 s.

 

Suomen Ufotutkijoiden uutteroinnin tuloksena meillä on tuore ja tiivis vuosikirja 2001.

Ufotapahtumiltaan hiljaiseksi mainittu vuosi 2000 ei kuitenkaan ole estänyt koostamasta monipuolista aineistoa muustakin kuin pelkistä havainnoista, joiden selkeä luokittelu auttaa jäsentämään vaikka omia kokemuksia. Alkuosa tarjoaa esimerkkejä esittelystä, arvioinnista ja luokittelusta. Varsinaisesti hohdokkaita havaintoja ei oikein lukijalle ole – kokijoilleen paremminkin.

Raportin tuoreudesta ja toimitusvalmiudesta kertoo ufotapahtumista viimeisimmän, Pohjoisen valon kesäkuisen Pudasjärven konferenssin ehtiminen raporttiin. Itse raportti ilmestyi tarkalleen 3 kk myöhemmin Lautsian Ufopäiville. Puuhahenkilöt ovat ajoituksen mestareita. Hengen ja tiedon messutkin lokakuussa saavat takuutuoreen tuotteen.

Ufokokemus sinänsä ei näytä olevan niin iso ongelma kuin sitä seuraava jälkipuinti. Jollet ole täysin varustettuna, optikon ja psykologin lausunnoin kohtaamaasi vastassa, voit yhtä hyvin olla uskomatta näkemääsi. Toisen käden tietäjät kertovat, mitä kaikkea näit. Ja luonnontiede ottaa tutkittavakseen vain fyysisiä havaintoja…

Onneksi monitieteellisyys on sentään vakavien tutkijoiden voitettu kanta. Internet tarjoaa maailmanlaajuisia yhteyksiä; vaikeutena vain veijareiden ja huijareiden seulonta.

Ihailtavaa on se stoalainen tyyneys, jolla tosi tutkijat lähestyvät aihettaan, selvittävät ongelmia ja vastaavat arvostelijoilleen. Julkisuutta kiinnostaa sensaatio, ufouskovien itseriittoinen toiminta kalvaa uskottavuutta. Kenties raportin kansikuvaan liittyy salainen toive: ufon laskeutuminen Senaatintorille ja näyttö pitäväksi.

Hypoteesien teko on yhä tieteenteon aspekti. Ufotutkimus ei kuulune valikoiduimpiin. Raportti vierailee naapurissakin: UFO-Sverigen kenttätutkimuskurssiin; edustus meiltäkin. Suomalaisia rinnakkaistapahtumia ovat UFO-Finland ja Lautsian Ufopäivät, joista omat lukunsa.

Tapani Kuninkaan ufohistoriikki, osa 3 valottaa vuosia 1990-94. Työllä on ulottuvuutta ja kirjoittajalla merkittävä osuus Suomen ufotutkimuksessa ja julkaisutoiminnassa. Tyyni osaaminen on ufotutkimukselle kiihkotonta mainosta.

Tavan mukaan raporttiin on otettu painokkaimmat kansainväliset puheenvuorot: Sturrockin raportti (luku: ”Joko tiede vihdoinkin kiinnostuu ufoista?”) ja Condonin raportin tiivistelmä. – Sturrockin koolle kutsuma tutustui kymmenkuntaan klassiseen ufotapaukseen. Ryhmä päätyi suosittelemaan vastaisten tapausten tutkimiseen automaattisesti toimivia valvontalaitteita. Malliesimerkkinä pidettiin Ranskan valtion ufotutkimusviraston organisaatiota: tiedeyhteisö, puolustusvoimat ja harrastajat. Malli soveltunee muihinkin sivistysmaihin.

Kouliintuneimpia havainnoijia ovat juuri astronomit/tiedeyhteisö ja lentäjät/armeija.

Raportin raskainta sarjaa edustaa ”Tieteellinen tutkimus tunnistamattomista lentävistä kohteista”. USA:n liittovaltion ilmavoimien tutkimushanke Coloradon yliopistossa: Condonin raportti. Pelkkä tutkimustiivistelmä osoittaa hankkeen vakavuuden ja kattavuuden. Ei olisi haitaksi EU – Suomessakaan ennen kuin ufoistakin laaditaan direktiivit. Toivottavasti niihin jää taivaallinen porsaanreikä seuraavaa onnistunutta uforaporttia varten.

 Timo K. Toikka