Ultran kirja-arviointi

 

 

Tarinoita rakkaudesta

Katrina Berg

139 s.
Kustantaja BoD, 2017

Kovakantinen

 

 

'Aikuisten satu' voisi lyhyesti kuvata tätä Katrina Bergin uusinta kirjaa. Berg on Saksassa elämäntyötään tehnyt helsinkiläistynyt parantaja ja tekstiilitaiteilija, joka muutama vuosi sitten julkaisi kirjan loishenkien aiheuttamista ongelmista ja niistä vapautumisesta nimeltä Sielu matkalla vapauteen. Nyt ilmestyneet rakkaustarinat ovat periaatteessa toisistaan erillisiä, mutta monilta osin ne punoutuvat myös keskenään, eivätkä ne edusta aivan perinteistä romanttista rakkauden kuvausta.

Kertomusten kuvaamat rakkaudet avautuvat hyvin moninaisina hahmoina, ne voivat olla muistoja menneistä ihmissuhteista tai syvää harrastuneisuutta taiteisiin, kirjoittamiseen ja musiikkiin, tai ystävyytenä ilmenevää kiintymystä. Maantieteellisesti tarinoita ei voi sijoittaa aivan täsmällisesti, mutta jotain välimerellisiä viitteitä ne sisältävät, ehkä Etelä-Ranskaa tai Italiaa. Jacques on piirtäjä ja runoilija, Vilhelm hänen ystävänsä, Salvatore viulisti ja Daniela leipurin tytär joka leipoi pullatytön. Pullatyttö on Jacquesin suuri muusa, joka innoittaa hurmioituneeseen luomistyöhön. Se kenties edustaa menetettyä rakkautta tai kiihkeää haavetta tulevasta. Se on kirjoittajalle elämän eliksiiri: "Parhaimpina hetkinä suonissa kupli ja poreili, päälaki tuntui nousevan korkeuksiin ja jalkapohjat tuskin koskettivat maata."

Bergin käyttämät kielikuvat ovat paikoitellen huiman hienoja: "linnut lentävät siivet odotusta täynnä kohti synnyinseutuaan" tai "vadelmapensas punastui niin että oli hetkessä kypsä". Tästä pääsemme kirjan toiseen tarinaan, joka vie elämässä ja taiteessa harhailevien ihmisten maailmasta luonnon pariin.

Kun linnut ovat nokkineet pullatytön viimeiset muruset, ne lentävät pohjoiseen ja asettuvat lepäämään pienelle kallioluodolle jolla kasvaa viimeisillään kituileva mänty. Linnut ja puu keskustelevat kuin ihmiset, paikoitellen jopa vaivaavasti ihmiskulttuurin termein; mutta sadussahan voi. Männyn pelastus on sen tulevaisuus: linnut vievät puun siemenen mantereelle, jossa siitä kasvaa komea tukki. Ja kuten niin monen tukin kohtalo on, tämäkin mänty kuulee päätyvänsä lattialankuksi, vessapaperiksi tai sellumassaksi. Se saa kuitenkin "ikuisen elämän" paperina, jolle Jacquesin kirja painetaan. ­– Satu ja todellisuus yhtyvät tässä kohtaa.

Kirjan loppupuolella on satuinen kuvaus kirkkokonsertista ja siihen valmistautumisesta. Aasikin voi tuntea musiikin pyörteet kehossaan kuin samppanjan poreet. Solisti-Settin Ave Maria yllättää.

Erityismaininnan ansaitsee kirjan innovatiivinen, Jouko Ollikaisen riekonpyrstösiveltimellä tekemä kuvitus.

Katrina Bergin tarinat tuntuvat joiltain osin harsitun kokoon turhan lyhyesti. Monet henkilökuvaukset jäävät hiukan pinnallisiksi vaikka niissä voi aavistaa voimakasta sisäistä liikettä ja sielun ponnisteluja. Nuo tunteet ja mietteet ovat luomisvaiheessa varmasti olleet kirjoittajalle hyvin konkreettisia, mutta lukijalle ne jäävät monin paikoin ikään kuin pinnan alle. Mutta jospa niiden vaikutus tuleekin salaa, alitajunnan kautta. Niinhän saduissa voi.
 

Heikki Juutilainen

 


KUSTANTAJAN ESITTELY:

Millaista olisi saada rakastaa, millaista olisi antaa ja täyttyä rakkaudesta kokonaan?
Yllätykselliset ja lämminhenkiset tarinat punovat yhteen hauskan ja koskettavan kokonaisuuden. Tapahtumat ja käänteet ovat elämänmakuisia, arkisiakin, mutta samalla täynnä satumaista taikaa.

 

 

Aloitussivulle