Ultran kirjaesittely

 

 

 

Sielunvaelluksilla
Irma Ahlgrén

Kustantaja Lilatech, 2014
102 s.

25 e

 

Henkimaailman opastusta menneiden elämiensä tutkijoille ja toisen värähtelytason olentojen kanssa matkaajille.
 

Henkimaailmasta ja omista kokemuksista tulvivat kirjat alkavat olla täydessä kukassa. Kirjailijalla on paljon sanottavaa, ja hänen maalauksensa tarinoistaan ryydittävät kirjaa. Nämä ns. ”yö-päiväkirjat” kokemuksista muistuttavat lukijaa jälleensyntymien virrasta. Ei ole elämää ilman unia – vaikka usein kuvittelemmekin niin, koska suurin osa ei muista edellisiä elämiään saati näkemiään unia. Mutta jossakin alitajunnassa nekin piilevät ja odottavat vain estradia toteutuakseen.

Irma painottaa, miten tärkeätä on suhtautua positiivisesti sekä omaan itseensä että kanssakulkijoihin. Tiedän, että vaaditaan paljon, kun aikoo avata omien maailmojensa unet ja minua hymyilytti Irman käyttämä sana ”unilukkari”. Tarvitsemme elämäämme erilaisia ihmisiä ja kokemuksia, mutta ennen kaikkea näitä unilukkareita, jotka herättelevät meitä kertomaan ja tulkitsemaan unimaailmojamme tai kaukaisten, henkisten avaruusretkien kokemuksia.

Mielenkiintoni Irman teksteihin heräsi, kun totesin hänen liikkuneen myös minua kiinnostavissa maailmoissa, kenties mekin olemme kohdanneet. Tarina alkaa luvusta Ovi. Niin totta on, että kaikki yksilöä rikastuttava ei ole silmin näkyvää, käsin kosketeltavaa ja fyysisin aistein havaittavaa. Miten tärkeää olisikaan opettaa ihmisiä avautumaan omista kokemuksistaan ja tunnoistaan, koska oven aukaistuamme se johtaa niin moninaisille poluille. Mutta joskus ovi saattaa pysyä kiinni, koska ei ole vielä oikea aika nähdä oventakuisia asioita.

Irma ihmettelee tuttuja kysymyksiä: kuka minä olen, mitä selkouneni kertovatkaan, mitä meditaatio on minulle avannut, kuulemme kuulumattomia ja näemme näkymättömiä, vaistoamme etukäteen asioita, jotka tapahtuvat lähitulevaisuudessa – tai ovat tapahtuneet menneisyydessä. Ja mitä lapsemme tai lapsenlapsemme ovatkaan kertoneet ohimennen olleensa ja eläneensä muualla.

Irma pyytää meitä tarkkailemaan vahvoja puoliamme ja taipumuksiamme – kenties menneet elämät elämämme pyytävät huomiotamme. Irman näyt eivät ole tulleet aikajärjestyksessä, vain regressio-istunnoissa kuljetaan ajassa edeltävästä elämästä taaksepäin. Muistan erään tanskalaisen regressio-ohjelman, missä käytiin kirkonkirjojen avustamana eri paikoissa, joskus löydettiin sopiva kohde, joskus ei.

Irman alkukoti on Siriuksen planeetta ja matkoillaan Irma tapasi Kryonin ja arkkienkeleitä. Atlantiksellakin Irma on ollut ja tutustunut Ae Metatroniin, joka oli Atlantiksen Suuren Pyramidin alla sijaitsevan kirjaston valvoja. Irman retket ovat huimia, rautakautinen Maa-planeettakin tuli tutuksi, samaten minunkin unikokemukseni Jukatan ja myös ylipappi. Egyptiä en voinut taaskaan unohtaa, ja Ptolemaiosten suku tuli esiin - Irmahan oli ollut Kleopatra.

Sota ilmeni Irman näyissä keltapunaisena olentona. Pohjois-Amerikka, Lähi-itä, Kanada, Skotlanti, 1800-luvun Lontoo… lukijalle avautuu monitahoinen maailma.

Irma kehottaa muistamaan toisen värähtelytason olentoja, vainajien henkiä ja auttamista. Irma tarinoi Apokalyptisestä ratsastajasta, sieluista ja ennen kaikkea siitä, että eläimilläkin on sielu. Luonnonhengillä, puiden hengillä ja keijukaisilla on tärkeä osansa unohtamatta salamantereita, tulen henkiä.

Irma ei ole unohtanut mainita kalliomaalauksiakaan Astuvansalmella, eikä matkoja ulkoavaruuteen ja muille planeetoille. Vierailut toisilta planeetoilta kuuluvat Irman kokemuskenttään myös. Marsista ja Uranukselta vierailtiin maassa. Joutui Irmakin viimein kohtaamaan ufoja, joita ei pitänyt kovin todellisina, mutta aito kokemus kasvatti.

Kaikkeen kuuluu myös auttajatoiminta. Paljon Irmalla onkin asiaa. Kirjan luettuaan tuumii, että maailma ja universum ovat ylenpalttisia, mutta matkamme toivottavasti kohti harmonista yhteiskuntaa. Meillä on vielä paljon opittavaa.


Tuula Pelttari

 

Aloitussivulle