Ultran kirja-arviointi

 

 

Mestari Eckhart

Sielun syvyys

Suom. Kai Pihlajamaa
Basam Books 2009
325 s.
 

*LOPUSSA*

 

On yllättävää, että vasta nyt julkaistaan ensimmäinen kokoelma keskiajan mainion mystikon, Mestari Eckhartin (1260–1328) opetusten ja saarnojen suomennoksia kirjana, vaikka saksalaissyntyinen, Pariisin yliopistosta Pyhän Teologian Maisterin korkean arvon saanut Eckhart filosofioineen on laajalti tunnettu, tutkittu ja siteerattu sekä kristillisessä teologiassa että lukuisten ajattelijoiden ja rajatieteilijöiden keskuudessa myös meillä Suomessa.

Kirjan esipuheen kirjoittajan Jaakko Heinimäen mukaan sana ”mystiikka” ei Eckhartin kohdalla tarkoita ”tarot-kortteja, bioenergiamittauksia eikä enkeliterapiaa, vaan sielun kaipuuta nähdä ja kokea todellisuus paljaana, verhotta”. – Siinäpä selkeä tavoite myös nykypäivän henkistä kasvua kaipaavalle.

Kirja jakautuu kahteen osaan: Eckhartin noin 40-vuotiaana kirjoittamiin neuvoihin iltaisin pidettyjä opetushetkiä varten sekä kypsemmän iän syvällisiin saarnateksteihin, joiden runollisen kaunis mutta selkeä kieli kertoo helmiksi kiteytyneestä ajattelusta, meditaatiosta ja ymmärryksestä. Suorastaan "hyvänä mainoksena” dominikaanien sääntökunnasta kotinsa löytäneelle Eckhartille voi pitää sitä, että hän myöhemmällä iällään joutui inkvisitiokomitean hampaisiin. Komitea oli nimittäin löytänyt hänen teksteistään toistasataa harhaoppista lausetta, ja Mestarin kuoleman jälkeen paavi julkaisi bullan, jossa julistettiin 17 Eckhartin lausetta harhaoppisiksi ja 11 muuten kartettaviksi.

Sujuvasti suomennettu teksti on pinnaltaan vanhahtavaa kristillistä teologiaa, mutta vain pinnalta, sillä heti sen alla Eckhartin syvähenkinen näkemys avautuu moniulotteisena ja jopa rohkeana. Hänen mystiikkaansa ei suotta ole sanottu zeniläiseksi, sillä Eckhartin ajaton ajattelu vertautuu monilta osin esimerkiksi taolaisen viisauden peruskokoelman Tao te Chingin kontemplatiivisiin jalokiviin, joihin järki kompastuu mutta jotka meditatiivista tietä loistavat suoraan sieluun.

Voisin siteerata Eckhartin sanoja lähestulkoon mistä kirjan kohdasta tahansa, ja melkein sattumanvaraisesti valitsin seuraavan: ”Sanon totuuden nimessä: Niin kauan kuin sinussa kuvastuu jotakin mikä ei ole ikuista Sanaa, tai jotakin mikä katsoo siitä sivuun, oli se miten hyvää tahansa, se ei vain ole oikein. Sillä vain se on oikeamielinen, joka on tehnyt mitättömiksi kaikki luodut asiat eikä vilkuile sivuille seisoessaan ikuisen Sanan edessä ja on Sanaan sisäistyneenä oikeamielisyydessä. Tämä ihminen vastaanottaa samasta lähteestä kuin Poika ja hän on itse tuo Poika. - - Silti jotkut ihmiset pyrkivät katselemaan Jumalaa samoilla silmillä joilla he katselevat lehmää ja rakastamaan Jumalaa samalla tavalla kuin he rakastavat lehmää...” Noin Mestari suomii omaa etua ja pelastusta uskon avulla tavoittelevia.

Oli mukava lukea sydämellisen ja sympaattisen Eckhartin sanoja. Vaikka ne jossain kohdin hitusen jankkaavat, ne silti poikkeavat niin vilpittöminä tämänpäivän henkisestä hetteiköstä.
 

Heikki Juutilainen

 

Aloitussivulle