Ultran kirja-arviointi

 

VUODEN RAJATIETOKIRJA
Lue myös Olli Pajulan valintaperusteet


 

Gary R. Renard
Maailmankaikkeus katoaa
 

Kustannus Oy Taivaankaari

 

Maailmankaikkeus katoaa, sinä et?

Maailmankaikkeus katoaa, on eräs mielenkiintoisimmista ja haastavimmista kirjoista, joita olen lukenut, ja eräs niistä kirjoista, joiden lukeminen vaikuttaa jollakin metafyysisellä tasolla lukijan olemisen tilaan. Ylösnousseet mestarit Arten ja Pursah ilmaantuivat kirjan kirjoittajan, Gary Renardin, sohvalle keskellä päivää ja alkoivat tuulettaa varsin raikkaaseen tapaan todellisuuskuvaa ja piintyneitä ajattelumalleja. Maailmankaikkeus katoaa etenee suurelta osin vuoropuheluna.

Renardin kirja toimii itsenäisenä teoksena, vaikka sen lähtökohta on ”Ihmeiden oppikurssin” todellisen merkityksen käsittely. Maailmankaikkeus katoaa puhuu paljon Jeesuksesta, valaistuneesta mestarista, jonka nimissä on toteutettu maailmanhistorian suurimpia väärinymmärryksiä uskontojen kautta.

Anteeksiantaminen. Jeesuksen todellinen sanoma. Usko ja uskonto. Elämämme todellinen olemus. Kirjan aiheet nostavat veden kielelle kuin herkullinen ravinto. Tätä teosta on suorastaan pakko mutustella hitaasti nautiskellen. Kirja paranee koko ajan loppua kohden. Teoksen läpi kulkeva teema on, että elämä, jota koemme, on vain harhakuva jonka itse luomme eikä mitään todellista todella tapahdu siinä harhassa, jota kutsumme elämäksi. Ainoa tie vapautua harhasta on rakkaus, valaistuminen ja anteeksianto. Ajatus sinänsä on tuttu monesta muustakin lähteestä. Vaikka elämän harhaisuuden painotus saattaa ensin hämmentää lukijaa, käsittelytapa myös tuottaa tulosta. Renardin tarkoitus lieneekin ikään kuin ravistella meitä hereille ja saada lukija ottamaan etäisyyttä piintyneisiin ajatus ja toimintamalleihin.  Lukija saattaa itse huomata muutoksia omassa suhtautumisessaan elämässään esiin tuleviin tilanteisiin. Annan anteeksi, sillä olet itse tämän luonut ja tässäkin on minulle tilaisuus vapautua! Tämä tiivistetty opetus mielessään lukija taivaltaa elämän harhassa ja hänen on entistäkin helpompi löytää rauha ja anteeksianto. Eikä tämä olekin hienointa mitä mikään lukukokemus voi tarjota?

Harvinainen piirre henkisen kirjallisuuden kentällä on osittain rosoisen tarkoituksellinen kielenkäyttö vuoropuhelun edetessä. Tämä keventää syvällistä sanomaa hauskasti ja tuo sen ikään kuin arkipäivään.

Teoksessa otetaan esiin tavanomaisia tilanteita ihmiselämän arkipäivästä ja tarkastellaan niitä anteeksiantamisen ja valaistumisen näkökulmasta.  Mukana on lukemattomia mielenkiintoisia aiheita, kuten viljapeltokuviot, sairaudet, historian tapahtumia, television ohjelmat ja paljon muuta. Jopa politiikkaan ja rahatalouteen otetaan kantaa. Kirjan puolivälin jälkeen sekä kirjoittaja että ylösnousseet mestarit kertovat mielenkiintoisia kokemuksiaan arkielämän ja ihmissuhteiden metafysiikasta. Kuinka läheisiltä nuo kokemukset tuntuvatkaan ja niiden jakaminen on erityisen arvokasta koska moni lukija varmaan löytää samankaltaisuuksia omista kokemuksistaan kehityspolkunsa varrelta.

Liekö missään teoksessa puhuttu yhtä paljon anteeksiantamisesta kuin tässä? Renardin kirja korostaa ehdotonta anteeksiantamista elämän jokaisessa tilanteessa. Se tarjoaa lukijalle näkökulmia, joita ei kenties ole tullut vielä ajatelleeksi.

Kirjassa on tavan takaa herkullisia tapoja ilmaista syviä totuuksia. Kuten seuraavassa lainauksessa. ”Muista että näyttipä työ miten suurelta tahansa tai olipa ulottuvuuksia tai toisia maailmankaikkeuksia omine ulottuvuuksineen miten monta tahansa, kaikkialla vallitsee yhä sama sinulle kuvailemamme yksinkertaisuus, jota et pääse koskaan pakoon: pelastumisesi riippuu aina siitä valinnasta, jonka teet nyt.”

Ylipäätään teksti on selkeää ja paikka paikoin hyvinkin nasevaa. Se on koskettavaa, avartavaa ja nautinnollista. Nautinto tulee siitä että todellakin tuntee sisällön antavan jotakin.

Asiasisällön osalta mieleen tulevat muun muassa, Neale Walchin: Keskusteluja Jumalan kanssa -kirjat, Lee Carrolin: Kryon -kirjat, Kalevi Riikosen: Universaalista opetusta kosmoksesta -kirjat, Sri Nisargadatta Maharajin: Valvetilasi on unta -kirja ja Echard Tollen: Läsnäolon voima. Näissä kaikissa on jotakin yhteistä ja kuitenkin riittävästi erilaista jotta jokainen niistä ansaitsee lukemisen. Ne täydentävät toinen toisiaan syvällä, henkisellä ja nykyaikaisella otteella. Tällaiset teokset kohoavat rakastavan haasteellisina valoina tuikkimaan tähtinä kirjalliselle taivaalle. Niiden sanomassa on jotakin yhtenäistä vaikka käsittelytapa saattaa erota huomattavasti toisistaan. Ne ylittävät uskonnolliset ja filosofiset aidat mennen tullen ja tuovat raikkaan kosmisen hengen tuulahduksen planeetallemme.

Gary Renard löytyy myös netistä esimerkiksi YouTubesta ja kotisivuiltaan: http://www.garyrenard.com.
Renardin uusi kirja, ”Kuolematon todellisuutesi”, houkuttelee jo lukemaan.

Timo Teide

 

Aloitussivulle