Ultran kirja-arvostelu


Kansainvälisesti tunnettu virolainen selvänäkijä ja parantaja kertoo kokemuksistaan, jotka ovat johtaneet bioenergian tutkimuksen kautta kohti tieteellisesti hyväksyttävää selitystä niin sanotuille ihmeparantumisille ja monille muille yliaistillisille ilmiöille.
Suomessakin toimiva Lindmäe on saavuttanut merkittäviä hoitotuloksia, joista kirjassa on lukuisia esimerkkejä. Lille Lindmäen ajatukset ja saavutukset ovat herättäneet paljon kansainvälistä mielenkiintoa ja luoneet yhteyksiä akateemisen lääketieteen ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen välille.
Kirja kertoo selkeästi ja havainnollisesti monista ilmiöistä, jotka tähän saakka on totuttu sijoittamaan mystiikan otsikon alle.


Lille Lindmäe

NÄKIJÄ JA PARANTAJA
- Bioenergian avulla uuteen tieteeseen

228 sivua

 

Helmikuun 2005 Ultrassa oli tarinaa kirjailijasta, mutta vasta kirjan lukeminen paljastaa, miten mahtavien asioiden edessä liikutaan – nyt ollaan valjastamassa tiedettä tutkimuksiin, ja yhä enenevässä määrin vaihtoehtoishoidot ja selvänäkö sekä parapsykologinen alue valtaavat alaa vastaanhangoittelevan tieteenkin keskuudessa. Alkutaipaleella vielä ollaan, mutta nykymaailmassa on toinen meininki – halutaan tutkia ja tietää. Lukijakin pistetään tietämään. Jälleen kerran kuvittelin että sisältö on tuttua, vanhaa asiaa. Miten erehdyinkään, Lillen kirja onnistuu "vetämään maton alta".

Jokaisella meistä on tehtävä ja päämäärä, mutta Lillekin oli niitä, jotka jo lapsena tiesivät, näkivät ja kokivat, kouluttivat itseään ja jakavat tietoaan muille. Ahmin Lillen sanomaa maan energiakentistä, kuolemasta ja rajantakaisesta elämästä sekä miten eheyttää biokenttä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen jo pitkään ajatellut, miten maanalaiset ydinkokeet mahtavat vaikuttaa maapallomme katastrofeihin – Lillekin mainitsi tästä. Miten vahva onkaan rukouksen voima, siitäkin lukeminen pisti miettimään – ennenhän hiljennyttiin ruokapöydässä ennen ateriaa, ja näin rukous antoi ruokaan parantavaa valoa. Varomme älyttömiä asioita – kumarramme nykyajan kiireistä ja joskus pilkallista suhtautumista ruoan ja rukouksen suhteen. Herkästi on nykyihminen luopunut tästäkin jalostuttavasta tavasta omaksi ja lastensa vahingoksi.

Nykyisin tiedostamme entistä paremmin erilaisten kenttien olemassaolon, niiden ilmenemismuotoja ja käyttömahdollisuuksia. Lillen antamien hoitojen aikana hoidettavan tietoisuuskin kehittyy ja alkaa tapahtumia selvänäkemisiä ja muita mielenkiintoisia asioita. Ruoasta ei Lille tarpeeksi puhu ja siitä, miten keliakia ja laktoosi-intoleranssi saadaan pysyvästi aisoihin.

Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta sai hymyämään: ihmisen kehittymistason voi määrittää nuottikorvan perusteella. Entäpä määrätynlainen musiikki, joka vetää sanoineen ja sävellyksineen matalia energioita mm. urheiluotteluissa aiheuttaen väkivaltaisuuksia, mellakoita ja kiihdyttävää katsomon käyttäytymistä myöten. Tämä on pelottava ja maailmanlaajuinen ilmiö. Vaisto on onneksi olemassa, kuunnelkaamme intuitioitamme, pyytää Lille. Keho ja aivot puhuvat, voimme muutenkin käskeä elimiämme, tämä oli minulle uutta ja nyt asia on kokeiltukin omalta kohdalta. Muitakin jännittäviä asioita Lille osaa – hän näkee koneiden vikoja ja osaa ennustaa ja nähdä etäältäkin ilman varpuja, kulmapuikkoja tai heilureita.

Elämä on kirjottu käsiimme ja silmiin, iridologia esimerkkinä, ja näille taidoillehan tiedemiehet ovat hymyilleet pitkään, mutta ennustajille riittää jonoja. Kirliankuvista näkyy myös, käyttääkö huumeita tmv. aineita, vai onko mieleltään sairas. Lillen käymät opit ja kurssit on kirjassa luetteloitu ja hänen vuokseen moni oli kirjoittanut meriittilistaa tapahtuneista. Merkaba on saanut jalansijan myös kirjassa, monta asiaa on käsitelty kattavasti mutta siten, että nyt menee jotakin perille, onko tämä vain omakohtaista vai ei, jää nähtäväksi. Tietenkin minua kiinnosti puhe taiteellisista inspiraatioista ja lähteistä, ja kohdallani jälleen kerran moni arvoitus sai ratkaisunsa. Suosittelen kaikille tätä kirjaa ehdottomana lähdekirjana.

Energian ”kierrätys”, biokenttien läheisyys ja kohtaaminen, ei välttämättä ole hyvä asia. Halaamisen ja kirpputorien vaaroista Lille muistuttaa niin ikään – jos kohdalle sattuu kuolemansairaan vaate tai esine, se aiheuttaa pahaa oloa. Masentunut tai sairas ihminen kaipaa halimista, henkinen vampyrismi on tuolloin voitolla, sairas saa terveestä voimaa ja siirtää pahaa oloaan toiseen puhumattakaan kahden sairaan kosketuksesta jolloin keho alkaa reagoida kahteen eri informaatioon, minkä kosketus saa aikaan. Lille kirjoitti myös terävästi siitä, miksi muka pitäisi väen väkisin kääntää masentuneenakin positiivinen ajattelu pintaan, vaikkei siihen olisi voimia – ongelmia ei pidä sivuuttaa. Myös unet tarjoavat erilaisia ongelmanratkaisuja ja oppeja. Tekstiä lukiessa helpotti, koska olen kokenut täsmälleen kirjan kuvaamia unia ja muunlaisia tapahtumia. Jotenkin tämä kirja tunkeutui ainakin omalla kohdallani juuri niihin asioihin, joita olen syvästi pohtinut ja kokenut. Muinaisuuskin elää Lillen mukaan kanssamme – Himalajan luolissa asuu muinaisia atlantislaisia ja heidän erehtymisistään voi saada oppia.

Viisi mielenmyrkkyä ovat tietämättömyys, viha, ylpeys, himo ja kateus. Agni Joogan mukaan asiat on otettava sellaisina kuin ne ovat, suurentelu on yhtä väärin kuin vähättelykin. Ketään ei pidä väkisin raahata taivaaseen, sillä aikanaan sokeakin alkaa nähdä.

Tarpeettomia ovatkin ne viisi mielenmyrkkyä ja esteinä tiellämme, mutta ne ovat myös opetuksia. Ihmisen sielua on hoidettava kuten kehoakin -vesipaastot, akupunktion voimallisuus (antoivat Lillen käsiin takaisin ihon) ovat vahvaa näyttöä mm. nivelkipujen hoidossa. Lille varoittaa myös mm. astianpesuaine Fairysta. Emme tajua jokapäiväisessä elämässämme miksi oireilemme, kemiallinen aine voi aiheuttaa pahan ihottuman, näin myös allergisoiva kosmetiikka, mutta on muistettava, että luonto on antanut saman sairauden hoitoon useita keinoja. Nykyisin tv:ssä mainostetaan erästä puhdistusainetta, mutta kehotetaan että ”muistathan käyttää suojakäsineitä”. Siirryin itse höyrypesurilinjalle ja kyllä sata-asteinen vesihöyry onkin ekologinen tapa puhdistaa. Liiallinen bakteeripelkokin aiheuttaa hankaluuksia. Entäpä antibioottikuurit? Onneksi lääkärit ovat haluttomia sellaisia nykyisin antamaan, mutta tuolloin on muistettava vastalääke: sopivat maitohappobakteerit. Niissäkin on eroavaisuuksia.

Joku meistä ihmettelee, miten jollain on viherpeukalo. Hän saa kasvit rehottamaan. Eläimet taas tulevat jonkun muun luo tai lapsi pysähtyy tuijottamaan jotakuta silmiin. Biokentät, biokentät! Chakrat, meediot, kolmiulotteiset transformaationäyt, itsemurhaajan kohtalot, kylmäsäteilyt ja kuolemankuviot ovat tutustumisen arvoisia asioita, kirjan joka sivu on täynnä tietoa, tässä olen jälleen kerran vain hengästyttävästi raapaissut pintaa. Kaipaamaan jäin kirjailijan yhteystietoja, sillä minua jäi askarruttamaan muutama omakohtainen asia. Kirja on loistavasti käännetty, ei ollut pelkoa väärinymmärryksestä. Mahtava, mahtava kirja – tieto yhdentyy koko ajan.

Tuula Pelttari

 


Aloitussivulle