Ultran kirjaesittely

 

 

Kun miehen sydän avautuu

Klaus Rahikainen

173 s.
Kustantaja I Am Books, 2016

 

 

Nappiin osuva on Rahikaisen uusimman kirjan nimi; juuri tällainen vuodatus siitä syntyy kun mies kerran sydämensä avaa. Herkästi ja ymmärrettävästi kirjoittaja avaa näkymät sisäisiin ja ulkoisiin maailmoihinsa. Hän löytää uusia näkökulmia ja kielikuvia moninaisiin elämän tilanteisiin ja jokaisen sisällä velloviin pohdintoihin olemassaolon suurista ja pienemmistä kysymyksistä. Sisäiset pelot, lukittumiset ja varjot sulkevat mielemme monesti kuin noidankehään, josta vapautuminen on niin suurenmoinen asia, että tällaiset vilpittömät pyrkimykset lähimmäisten auttamiseksi ovat aina tervetulleita.

Rahikainen kirjoittaa: "Monet kehon hauraassa ajallisuudessa kokemamme pelästymiset ovat pysäyttäneet luomisemme kesken kaiken, traumatisoineet luomisen pyhän liikkeen pelokkaiksi varjoiksi meitä ympäröivään energiakehään." Huikean kauniisti sanottu ja niin totta! Hän puhuu uusin vertauksin esimerkiksi kuolemanohjelmastamme tai siemenihmisistä ja avaa tällä tavalla lukijan silmiä näkemään ja oivaltamaan kenties jotain uutta.

Miehen sydämeltä purkautuvat niin sisäiset hengen harhailut kuin ihmissuhteiden ristiriidat ja myös maailmanpolitiikan ja markkinatalouden juonet. Kaikkien vyörytysten keskellä kirjan sisältö vaikuttaa hiukan jäsentämättömältä, ikään kuin ajatus hyppelisi "asiasta kolmanteen". Se on kuitenkin pientä pintapölyä tärkeimpien asioiden kannalta. Kirjoittajalla on selkeät näkemykset erilaisista vallan käytön muodoista ja pelolla alistamisesta, joiden ymmärtäminen rohkaisee pysyttelemään omalla tiellä.

Rahikainen viittaa myös voimakkaisiin näkyihinsä, joita hän olisi voinut ruotia hiukan syvemminkin. Kun hän kirjoittaa mm. että "joka kerta kun olen rohjennut pysähtyä ja kohdata sisäiset demonini, mitä ne sitten ovat olleetkaan, ne ovat aina antautuessaan antaneet tilaa suloiselle rauhalle…" jää kaipaamaan selitystä "miten?". Miten hän on kohdannut demoninsa ja saanut ne antautumaan? Tosin tuo sana "aina" viittaa siihen, että demonit ovat aina myös palanneet.

Sotien syitä, suuryritysten diktatuuria, demokratian näennäisyyttä, paisuvaa pakolaisuutta ja muita maailmanlaajuisia ongelmia ruotiessaan kirjoittajan näkemys fokusoituu meihin jokaiseen yksilöinä: jos en herää harhasta vaan katson maailmaa "kontrolloidun ihmisen pelokkain silmin, ylläpidän juuri tuollaista maailmaa". Mutta kun avaudun näkemään sisäisen jumaluuteni, luon "uutta rakkauden ja ymmärryksen maailmaa. Niin yksinkertaista se on!" Tässä on teoksen punainen lanka.

Tokihan päivänpolttavat maailmanpolitiikan kriisit painavat myös miehen sydäntä, ja niitä puretaan näinä aikoina jokaisen oluttuopin ääressä, mutta selvittäessään Venäjän ja USAn toimien taustoja Rahikainen jättää turhan puhtaat jauhot Putinin pussiin. Se ei ole kokonaisuuden kannalta kuitenkaan kovin merkittävää, sillä kaikki ne hohtavat helmet, joiden luokse hän lukijansa vie, ovat tuhannesti tärkeämpiä. Oman sisimmän ja siellä piilevien pimentojen rehellinen ja suora kohtaaminen toimivat lukijalle malleina omakohtaiseen työskentelyyn kohti vapautta. Harvapa uskaltaa kaivaa sisimmästään esiin oman "natsin", mutta vain tunnistaessamme omat mahdollisuutemme pahaan, voimme ymmärtää sen olemuksen toisissa, ja lähteä tietoisesti kohti muutosta. – Hyvä, Klaus!

Kirjan loppupuolella kuljeskellaan vielä siellä ja täällä kirjoittajan nuoruuden retkillä ja harharetkillä. Ehkä nuokin avautumiset olisi voinut jäsennellä kirjaan hiukan loogisemmin, ihan lukijan parasta ajatellen, tai jättää ainakin osan pois. Hiukan sekavaa nimittäin on avautumisten vyörystä poimia siellä odottavia helmiä, mutta on se silti vaivan arvoista.
 

Heikki Juutilainen

 


KUSTANTAJAN ESITTELY:

”On määrättömästi kaikenlaisia elämäntaidon oppaita, mutta tämä sinun kirjoittamasi on erilaista. Syvän henkilökohtaista.” Aino K.

Sama vika Rahikaisella! Sama unohduksen taakka sydäntä rasittamassa!

Elämä on ihme. Se haastaa meidät jokaisena hetkenä, aina kun sydän lyö. Elämä haastaa meidät avautumaan vapauteen ja viattomuuteen, luopumaan kaikesta sydäntä rasittavasta.

Sydän pysähtyy kun se ei enää jaksa kantaa taakkojamme, se lyhistyy menneisyytemme vaivojen alle. Sydän ei kestä enää…

Kun miehen sydän avautuu kertoo miehestä, joka löysi omasta sydämestään kaiken elämän lähteen. Se kertoo myös sinusta, sillä sinunkin sydämessäsi sykkii sama ikuinen elämä, se joka sinä todella olet.

Klaus Rahikaisen kirja antaa lukijalle syvän ja sielua puhdistavan vastauksen kaiken luomisen kerran aloittaneeseen kysymykseen: Kuka minä olen?

 

 

 

Aloitussivulle