Ultran kirjaesittely

 

 

Et ole yksin IIkir-etoleyksin2.JPG (26189 bytes)
Luule Viilma

Alkuperäisteos Ellujäämise õpetus III osa 2, 1997
321 sivua, 2002

Suomentaneet Mare Muhonen ja Mika Keränen

 

 

Luulen postuumi on timanttia alusta loppuun, ja yhteneväisyys muihin
tämänkaltaisiin kirjoihin on merkittävä, tosin eroavaisuuksiakin löytyy.
Maailma ihmisineen tarvitsee tätä kirjaa, vaikka emme haluaisikaan löytää
itseämme näiltä sivuilta - pelon vuoksi. Mehän tiedämme jo niin paljon,
mutta tietämiseen liittyvä mystiikka on salaperäistä, pakottamalla se ei
tule luo. Kirjassa on esitetty jokainen ongelma, mikä näyttää karvaasti
sen, missä juuri nyt mennään - kaikkialla.

Maailma sairastaa, ja paljain silmin näkymättömät energiat, stresseiksi
kutsutut, räjähtävät käsiin. Pakotamme itsemme kärsimään, lääketiede ei
näihin stressistä aiheutuneisiin sairauksiin pure, koska ei haluta tietää
tai ole opittu vielä tietämään, mikä on perussyy. Parhaana hoitomenetelmänä
on oman ajatustyömme tuloksena tapahtuva stressien vapauttaminen.
Kohtuullisuuden rajoissa pysytteleminen nykyaikana on vaikeata - haluamme,
vaadimme liikoja ja ensimmäisenä ajatuksena on usein täytyy, perusteellisen
väärä tapa. Oikea on: minun tarvitsee, kehoni tarvitsee, tarvitsenko tätä
tai tuota.

"Mitään ei kannata ottaa kovin vakavasti, älä ota sitä vakavasti" on kuin
pato joka sulkee veden virtauksen. Olemme rohkeita tai pelokkaita, rohkea
on järkevä, pelokas vain viisas jonka ääripäänä on tyhmyys. Ihminen on
juuri niin järkevä, miten avoin hänen sydämensä on ja mitä pienempi hänen
pelkonsa, ettei häntä rakasteta.

Voimme olla sydämellisiä hölmöjä tai sydämettömiä viisaita. Toisiaan
muuttamalla ihmiset tulevat julmiksi itseään ja toisiaan kohtaan.
Nykyaikana on paljon kummallisia kipuja. Tunteeton äly valitsee aina
vaikeimman tien eteenpäin. Tekniikan jumalointi johtaa yhä enemmän
tunteiden, älyn ja tahdon teknistymiseen. Koneeksi itsensä huomaaminen
sujuu jo monelta. "Rakasta muita kuten itseäsi". Tuttu lause, mutta kun ei
osata itseäänkään rakastaa.

Luule puhuu huumeista, depressiosta, hysteriasta. Kohdun poistosta, mikä
sen aiheuttaa. Sanoissa on energiaa, joka tiivistyy yhtä sanaa toistamalla.
Jalomielinen ja toisille itsensä uhraava ihminen - Luulella on sanomista
tähän asiaan, kuten perheen sisäiseen terroriin, psykoterroristeihin,
arvosta ja arvottomuudesta ja mustasukkaisuudesta, peloista pahimpia.
Primitiivisen ihmisen hyvistä puolista puhutaan usein, ja erityisesti mies-
ja naissukupuolen tehtävistä ja eroista ja vikaan menemisestä niin
liike-elämässä kuin koulumaailmassa. Ja kaikki elämän ongelmat saavat
alkunsa siitä, ettei nainen ymmärrä miestä ja mies naista.

Masennus ja depressio hallitsevat maailmaa, lihasjännitykset, luut ja
sidekudokset huutavat vapautta. Kun sielu kärsii, keho kärsii, kun keho
kärsii, sielukin kärsii. Kipu on ilkeyttä joka alkaa kotoa.
Lapsen sairauksia ei nähdä perhe-elämän perikuvana. Lapsi lannistetaan,
tulee pelko-vihareaktio. Ehdoton vaatimus on pelottava, se on saamishalun
työkalu. Lapsen allergiat ja räjähdysmäisesti kasvaneet allergiat niin
heidän kuin aikuisväestönkin kohdalla selviävät kirjasta. Astmalle löytyy
parannuskeino. Kuten allergioillekin. Keuhkot ovat surun elimiä.
Luontokin järjestää mullistuksia opettaakseen ihmistä, kuten on eläintenkin
tehtävä. Mielenkiintoista oli lukea koiran tai kissan opettajuudesta.
Suukin on sydämen mitta ja vaakakuppi. Anoreksia = haluamattomuus elää
kuollutta elämää, bulimia = maksimaalinen tarve olla huomion keskipisteessä
ja syöksyä eteenpäin. Tuttua?

Luule viskoo eteen eri käsitteitä. Sanan arvo on mahdissaan, myös rakkaus.
Niinpä lauseet seksistä ja rakkaudesta selventävät ajatusmaailmaa. Miesten
eturauhasvaivat johtuvat siitä, ettei pystytä olemaan hyvä isä. Siihen
kerääntyy myös viha oman kehon toimintoja kohtaan. Impotenssi on kiireen ja
ajan riittämättömyyttä. Mistä tulevat viattomien tyttöjen tai mummojen
tulehdukset?

Kaikki fyysiset sairaudet johtuvat aineellisen elämän eli talouselämän
liiallisesta korostamisesta. Lukija löytää vastauksen kaikkeen. Myös
ihmisen alkuperästä, ihonvärin muunnoksista ja rasismista, uskonnostakin -
fatalismi on myös vapautettava stressi.
Edellisillä elämillä on tekemistä, ajatuksilla voi muuttaa suuntaa
tulevaisuuteen, parempaan maailmaan. Aika voi kylläkin loppua, muttei
elämä. Tarvitsemme rakkautta. Eläimet, lapset ja keho opettavat henkistä
kanssakäymistä eli kanssakäymistä Jumalan kanssa. Luulo ei ole tiedon
väärtti, Luule on.


Tuula Pelttari

 

Aloitussivulle