Ultran kirja-arvostelu



 

Benjamin Creme

Elämisen taide

Love & Light 2007, 194 s.

 

Tämä kirja kirjaimellisesti paranee loppua kohti. Mitä pidemmälle tekstissä edetään, sitä mielenkiintoisemmaksi sen sisältö muuttuu. Teos on koottu Benjamin Cremen puheista sekä Transmissio-meditaatio –konferenssien yhteydessä pidetyistä kysymys- ja vastaus tilaisuuksista.

Kirjan alku vaikutti paikka paikoin jopa puuroutuvan raskassoutuiselta, toistellessaan samaa asiasisältöä varsin värittömään sävyyn. Ensimmäisten 40 sivun asiasisältö toki on arvostettava ja ennakolta tuttuakin tämänkaltaisten henkisen kasvun kirjojen lukijoille, joten pikemminkin on kyseessä se miten asia tuodaan julki. Näiden sivujen jälkeen ote terävöityy huomattavasti, kun pääsemme kysymyksiä ja vastauksia -jaksoon ja jatkuu tämän jälkeen myös puheista kootussa osuudessa mielenkiintoisena.

Kirjan kahdeksi pääteemaksi muotoutuvat VAHINGOITTAMATTOMUUS ja KIINNITTYMÄTTÖMYYS. Näihin kahteen asiaan Creme palaa yhä uudelleen ja uudelleen yhdistellen niiden arvokasta sanomaa lasten kasvatuksesta yhteiskunnalliseen toimintaan.

Sivuilta ponnahtaa esiin yksittäisiä helmiä, yksinkertaisia totuuksia ilmaistuna tiiviisti. Creme sanoo esimerkiksi, ”Opeta lastasi painostamatta olemaan vahingoittamatta toisia niin usein kuin mahdollista. Ja tämä on mahdollista vain jos olet itse niin vahingoittamaton kuin mahdollista suhteessasi lapseen. Lapsi toimii laillasi. Jos olet vahingoittamaton, niin lapsikin on. Jos olet vahingollinen, niin lapsikin on. Me välitämme omaamme koko ajan.” Tällaisen totuuden sisältö on niin valtava että se laajenee koko olemassaolomme kattavaksi. Se on samanaikaisesti sekä lempeän salliva että ehdoton.

Huomasin kirjaa lukiessa kuinka tärkeäksi nämä tiivistetyt totuudet muodostuivat. Ne olivat suola, jonka maku jäi päällimmäisenä kielelle. Pidin erityisesti siitä että ne olivat niin selkeitä ja rakkaudellisia kaikessa ehdottomuudessaan. Niiden sanoma tiivisti juuri sellaisia asioita, joita ihmiset välttelevät kohtaamasta ja keksivät mitä erilaisimpia selityksiä ja verukkeita siihen, miksi he toteuttavat jotakin toimintaa omassa elämässään. Lapsen ruumiillinen kurittaminen on tästä erinomainen esimerkki. Akateemisetkin ihmiset läpsivät ja antavat tukkapöllyä lapsille, vaikka se on sekä juridisesti lainvastaista Suomessa että esoteerisesti lainvastaista. Tätä väkivallan muotoa on pidetty harmittomana osana kasvatusta.

Creme latelee varsin määrätietoista ja rakentavaa kritiikkiä laidasta laitaan. Tämä saattaa jopa yllättää näin henkevässä kirjassa. Kritiikki kohdistuu jopa esoteerisiin ryhmiin; ”Esoteeriset ryhmät ovat kaikkein pahiten lumeiden ja illuusioiden harhauttamia ryhmiä maailmassa. Jos jotkut ovat jossain määrin vallan tai saavutuksen asemassa ulkomaailmassa ja jos he kuuluvat johonkin esoteeriseen ryhmään, he yhdistävät nuo kaksi asiaa ja luulevat, että esoteerisessa ryhmässäänkin heillä kuuluisi olla sama valta kuin akateemisessa, uskonnollisessa tai tieteellisessä maailmassaan.” Näin sanoo siis Creme, joka jatkuvasti painottaa esoteerisuuden merkitystä ja sen totuudellista luonnetta. On hyvä muistaa että tämäkin kritiikki on esitetty Yhdysvalloissa, joten tilanne ei ehkä ole aivan näin vääristynyt kaikkialla. Hän sanoo, että kaikki poliittiset, uskonnolliset, akateemiset, sosiaaliset ja tieteelliset ryhmät ovat illuusion pauloissa. ”Lume riivaa kaikkea aina Pentagonista maailman pörsseihin asti”.

Koska teos on koottu puheista, se ottaa myös kantaa ajankohtaisiin tapahtumiin. Tämä voi olla sekä vahvuus että heikkous riippuen siitä, kuinka paljon ajallista kestävyyttä kokonaisuudelle haetaan. On kuitenkin hienoa sitoa esoteerinen sanoma ajankohtaisiin tapahtumiin. Tässä tuleekin esiin eräs Cremen sanoman tärkeä asia eli se, että politiikan, uskonnon ja valtiollisen toiminnan on tultava rakkauden läpäisemäksi. Tällä tavalla elämä lopulta yksinkertaistuu ja selkeytyy, jolloin turhat rakennelmat voidaan unohtaa.

Lopuksi vielä hieno lainaus kirjasta, jossa Maitreya sanoo: ”Uskonto on kuin tikapuut. Ne voivat auttaa sinua pääsemään katolle. Mutta kun olet katolla, et enää tarvitse tikapuita.”

 

Timo Teide


Aloitussivulle