Ultran kirja-arviointi

 

  * VUODEN 2014 RAJATIETOKIRJA


Elämä rakastaa sinua
Mona Leo

Imogen Books
Suomennos Klaus Rahikainen
96 s.

 

 

  Tämä on yksi suurenmoisimmista kirjoista joita olen lukenut. Sen merkillinen putkahtaminen julkisuuteen uudelleen juuri tähän maailmanaikaan ei voinut olla sattumaa. Juuri nyt tätä kirjaa taas tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan. Suomenruotsalaisen Mona Leon vuonna 1939 kirjoittama teos Livet älskar dig ilmestyi keskelle toisen maailmansodan ahdistavia vuosia, ja tiivistetty uusintapainos 1970, josta tämä suomennos on tehty.

Kirja rakentuu Punaisen Ristin sisarena sodan raunioittamassa Euroopassa auttamistyötä tekevän Inan kokemuksiin, mietteisiin, näkyihin ja etsintään, sekä hänen juuri edesmenneen taiteilijaystävänsä Marien päiväkirjamerkintöihin, joiden kautta muodostuu kuin keskustelu heidän välilleen – samalla myös kahden maailman välille: ”Marien idealistisen puhdas maailma ja häntä itseään ympäröivä raaka todellisuus olivat erilaisia kuin yö ja päivä.” Kirjan teksti on luovan hengen täyttämää, viisasta, hellää ääntä. Se on ihmeellistä, henkistynyttä kauneutta, täynnään mitä syvällisintä ohjausta, joka ”ottaa ihmistä kädestä ja osoittaa tien eteenpäin”. Marie avaa Inalle uuden maailman ja hän ymmärtää ”sisäisen rauhan elämän todellisena tilana”. (En voi olla lainailematta tähän adjektiiveja ja katkelmia teksteistä, sillä ne kuvaavat parhaiten sen ainutlaatuista, lohdullista antia.)

Myös lapsen viattomuus ja avoimuus sekä äitiyden universaali pyyteettömyys ja pyhyys ovat kirjan keskeisiä teemoja. ”Jokainen lapsi kanta viestiä siitä, että Jumala uskoo yhä ihmiseen.” Äidin syli on avoin kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Palvelutehtävään antautunut Äiti-Anna kertoo kuinka hän antaa heikkojen levätä lähellään kunnes he taas saavat voimia elää. Tälle parantajien parantajalle kaikki, niin vanhat kuin nuoret, ovat lapsia joille hellä syli on rakkauden, lohdutuksen ja vapahduksen tyyssija. Kirjan loppupuolella palataan myös pohtimaan Jumalanäiti-symboliikkaa, joka tarkoittaa täyttymystä, täysin henkistynyttä materiaa. ”Neitseellinen syntymä on vertauskuva siitä, mikä tulee tapahtumaan, kun maailma on vapautunut materian kurimuksesta.”

Vaikka kirjassa käsitellään muutamia uskontojen perusteemoja, kuten Kristus ja Neitsyt Maria, se ei ole opillisessa mielessä uskonnollinen. Erään luvun huikea, oman olemassaolon totuutta esiin kutsuva motto onkin: ”Älä etsi uskontoa, ole uskonto.” Myös taiteen olemusta taiteilija-Marie päiväkirjoissaan pohtii, etenkin vanhaa egyptiläistä ja kiinalaista taiteen ja hengen liittoa.

Mona Leon teksti soljuu Klaus Rahikaisen hienona suomennoksena unenomaisista näyistä sodan karuihin kuviin. Kirja nostaa lukijan jumalten keinuun, joka heilahtelee äärestä toiseen, pimeydestä valoon, jossa ikuiset totuudet ja maaelämän karu kauneus sulautuvat tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi. Joiltain osin kirja tuo mieleen libanonilaisen runoilija Kahlil Gibranin ylevän kauniit tekstit.

Mona Leon kirjan voi täydellä syyllä sanoa olevan maailmankirjallisuuden helmi, kätkössä ollut mutta uudelleen löytynyt. Se on helmi sananmukaisesti siinäkin mielessä, että se tiivistyy pohtimaan elämän ydinkysymyksiä epäolennaisuuksia jaarittamatta. Kirjan sanoma puhuttelee ajasta ja kulttuurista riippumatta, joten sen toivoisi mitä pikimmin tulevan käännetyksi myös muille kielille, itään ja länteen. Tämä aika suorastaan huutaa sitä!

Heikki Juutilainen

 

MONA LEO o.s. Ehrström (1903-1986) varttui vuosisadan alun Helsingissä. Mona alkoi jo varhain toteuttaa taiteellista lahjakkuuttaan piirtämällä ja kirjoittamalla. Hänen elämäänsä värittivät lapsuudesta asti ilo ja suru – veljen kuoltua tytön tanssiaismekkojen helmoihin ommeltiin mustat surunauhat. Perheen kesähuvilalla Mona tanssi yksin kalliolla, jonka hän oli nimennyt Itkuvuoreksi.

Ystävyys Saarisen perheen kanssa Hvitträskissä rohkaisi Monaa ja johti taideopintoihin Münchenissä. Huonekalujen muotoilijana ja taidekäsitöiden tuottajana hän valmistautui varsinaiseen elämäntyöhönsä: Mona toimi kahden vuosikymmenen ajan uraauurtavana ja arvostettuna nukketeatteritaiteilijana sekä Suomessa että ulkomailla.

Mona etsi vastauksia suuriin kysymyksiin jo lapsena. Osa koko elämän ajan kestänyttä totuuden etsintää oli kirja Livet älskar dig (Elämä rakastaa sinua), jonka kirjoittamisen hän aloitti ennen talvisotaa vuonna 1939. Kirja julkaistiin välirauhan aikana vuonna 1940. Mona tunsi olevansa yksin ajatuksineen, jotka nyt jatkavat elämäänsä 111 vuotta hänen syntymänsä jälkeen.


KUSTANTAJAN ESITTELY:

"Elämä rakastaa sinua. Se ei tahdo sinulle mitään pahaa."

Elämä rakastaa sinua on tarina ihmisyyden pimeydestä ja tietämättömyydestä, sen valosta ja ymmärryksestä. Mona Leon toisen maailmansodan kynnyksellä ruotsiksi kirjoittama kirja on näky elämän eheyttävästä voimasta, jota ihmisten vääristyneet halut eivät kykene koskaan tukahduttamaan.

Sodassa elämä ei näytä rakastavan ketään. Surusilmäinen Ina näkee sodan mielettömyyden sairaanhoitajana ja elämän puolustajana. Ahdistuksen ja epätoivon keskellä hän löytää lohdun nuorena kuolleen ystävänsä, taidemaalari Marien, päiväkirjoista. Marie johdattelee Inan ajatuspolulle, jonka varrella tuhon ja kuoleman keskellä versovat elämä ja rakkaus.

Siellä missä ihmiset ja heidän maalliset rakennelmansa ovat raunioina Ina kohtaa odottamatonta viattomuutta, viisautta ja henkisyyttä. Hän oppii näkemään näkymättömän ja tuntemaan tuntemattoman. Sisällään orastavan toivon voimalla Ina kulkee kohti elämää, raskaana kuin pommikone, keveänä kuin enkeli.

Elämä rakastaa sinua on tarina ihmisyyden pimeydestä ja tietämättömyydestä, sen valosta ja ymmärryksestä. Mona Leon toisen maailmansodan kynnyksellä ruotsiksi kirjoittama kirja on näky elämän eheyttävästä voimasta, jota ihmisten vääristyneet halut eivät kykene koskaan tukahduttamaan. Ensimmäistä kertaa suomeksi käännetyn kirjan rohkaisevaa sanomaa tarvitaan tässä päivässä yhtä paljon kuin viime vuosisadan sotien repimässä maailmassa.

 

Aloitussivulle