Ultran kirjaesittely

 

 

 

Autuaiden Saari  

Andrei Pajanne

1000 s.
Kustantaja Imogen Books, 2013
32 e

 

Uusi kirja ja uusi kirjailija taittavat peistä lukijan kanssa. Kansi uteluttaa – se tarjoaa palan universumia, sillä päällys kuvaa Plejadien tähtijoukkoa: NASA , ESA & AURAC /Caltech ja Venuksen syntymää Alexander Cabanel, 1863. Plejadit ja yleensäkin tähdet ovatkin pääosassa koko tarinassa. Utuinen kansi ja 1000 sivua – riittäisikö lukijan sisu, sekoaisiko hän, jaksaisiko lukea kirjan kannesta kanteen?
Rakkauden teema on keskeinen, ja rakkaudesta on kirjoitettu niin kauan, kuin rakkautta on ilmennyt, aikakauden ja tapojen mukaan. Aina kuitenkin on ollut olemassa oma, yksityinen rakkaus, kokijalleen ihmeellinen ja käsittämätön. Siitä juuri Autuaiden saari kertoo.

Missä on Autuaiden saari? Omissa aivoissamme vai meressä? Yhtä kaikki kirja tarjoaa sukelluksen mystiikkaan, romantiikkaan ja tieteisfantasiaan. Näkyvä ja näkymätön ovat aina läsnä ja kirja on kuin rakkauskirje. Kaikki tapahtuu kuin Uniajassa, mieleeni tulikin aboriginaalien Uniaika, jossa he olivat taitureita.
Kirja alkaa kuitenkin helposti omaksuttavana käsitellen päähenkilö Andreaksen lapsuutta ja perhettä, jossa poika eli, vanhempia ja sisarta, joka kuolee ja Andreas suree, että kaikki oli hänen syytään. Andreaksen maailma sulkeutuu ja muuttuu. Poika ajatteli, että maailmassa oli asioita, joita ei voinut antaa anteeksi.
Andrea kokeili kaikkia unohduksen tuovia keinoja onnistumatta siinä, mutta kun Andreas tapasi Merin, rakastettunsa, elämä muuttui. Kysymyksiä jäi silti. Andreaksen ajatukset kiisivät. Merityttö ja tähtipoika elivät elämäänsä, ja kirjailija käsittelee syvällisesti mm. lapsettomuutta ja mitä kaikkea saa aikaan totuus siitä, ettei voi saada lasta. Minne mieli kääntyy silloin, sen Pajanne tuo esiin.
Kirjan Andreas on universumin etsijä, Autuaiden saaren vanki, joka oli piirtänyt joskus kartan saarestaan ja nimennyt sen kohdat ja rakentanut tällä tavalla mielikuvitukselle totuuspohjan.
Meristä tuli meribiologi, Andreas taas syventyi neurologiaan. Yhtymäkohtia tri Eben Alexanderin kirjaan Totuus taivaasta löytyy myös. Aivot on tunnettava läpikotaisin. Itse ajattelin, olisiko aivoissa eräänlainen madonreikä, mikä vie ajatuksia toisiin ulottuvuuksiin.
Meri tekee kaikkensa lohduttaakseen Andreasta, hän kertoo omia käsityksiään rakkaudesta ja saa lukijan miettimään, miten yksinkertaista kaikki voi olla, ainakin Merin ymmärryksen mukaan. Rakkaus on tunne, mutta mikä tekee siitä ainutlaatuisen? Mitä tunteet ovat, sekin on selvitettävä.
Entä sitten eläin? Ovatko sen vietit tunteita? Perusvieteistä huolehtivat aivojemme sisin ja vanhin osa: matelijan aivot, mutta vietit eivät ole tunteita. Evoluutiossa emootiot monipuolistuivat. Ja millainen olisi uhaton maailma?

Autuaiden saari koettelee ymmärrystä, muistuttaa unelmistamme ja tahtojemme taistelusta. Se tarjoilee meille oman itsensä löytämisen universumin.
 

Tuula Pelttari


 


KUSTANTAJAN ESITTELY:

Andrei Pajanteen tuhatsivuinen romaani Autuaiden saari on kiehtova kudelma kaikkeuden historiaa, mytologiaa, elämänfilosofiaa, romantiikkaa ja tieteisfantasiaa. Romaani kuvaa maailmankaikkeutta, joka on elämänmuotoineen luotu tavoittelemaan tasapainoa. Yksi kuolevaisista, epätasapainossa elävä Andreas, etsii tähtien viitoittamalla tiellä kohtaloaan: katoavassa hetkessä täyttyvää rakkautta. Taivas on jo Andreaksen ulottuvilla, mutta kadotettuaan rakkautensa mies ajautuu tutkimusmatkalle kosmoksen ja oman itsensä sisimpään.

  Andrei Pajanne

Katso tästä myös kirjan arvostelu Etelä-Suomen Sanomissa >
Lue: Kirjamessujen tiedote

Katso Pajanteen uusin teos: Nadja - onnetar

 

Aloitussivulle